Susi joka tykkäsi vastaleivotusta pullasta

Noniin, unohdin ihan tyystin kertoa meidän teatterireissusta! 

Aamulla lähdimme melkoisen porukan kanssa liikenteeseen. Kerrankin ajoissa! Meillä oli varattuna paikat kahdelta ekalta riviltä, joilta pääsi mukavasti osallistumaan esitykseen ja mukaan tunnelmaan.

 Lapset olivat iältään 1-6v ja kaikki jaksoivat hyvin katsoa ja innostua näytelmästä! Ennen väliaikaa Susi jutteli lapsille ja tauolle lähtiessä jäi mukava kutina odottamaan, jolloin takaisin istumaan "joutuminen" ei ollut yhtään niin kamalaa. Toinen puoliaika olikin sitten vauhdikkaampi, joka sekin puolestaan piti pikkuyleisön tyytyväisenä. 

Näytelmän pituus oli hyvä ja näytösaikakin meille suht sopiva, vaikka osa nukahtikin autoon..

Plussaa myös siitä, ettei mukana ollut kovia ääniä!

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu taas! Eikä yhtäkään lasta hukattu, ainakaan kokonaan..

Käärmetähystys

Aurinkoisena perjantaina pistimme onnenkorut kaulaan ja pian kuulimmekin rummutusta teltasta. Heimopäällikkö pyysi apuamme, koska vihollisheimo oli päästänyt metsään myrkkykäärmeitä. Hän toivoi, että pyydystäisimme käärmeet pois. 

Vaikka vähän jännitti, lähdimme seuraamaan löytämiämme merkkejä. Merkit johtivat meidät käärmeiden luo. Mutta ne ovelat olivatkin hyvässä piilossa! Näkyvissä oli vain kaksi pinkkiä käärmettä, joista heimopäälikkö oli meitä varoittanut, että ne ovat niin vaarallisia, ettei niiden lähelle saa mennä. Sovimme, että jos pinkit käärmeet liikkuvat, varoitamme muita perinteisellä intiaanihuudolla. Rohkeasti etsimme violetteja käärmeitä ja hyppäsimme aina kiven tai kannon päälle turvaan, kun intiaanihuuto kajahti. Kun joku löysi violetin käärmeen, oli se kepin avulla tuotava ämpäriin VAROVASTI! 

Kun kaikki käärmeet oli kerätty, olimme jo lähdössä takaisin kotiin, kun kannonkolosta löytyi uusi kuvan palanen! Poppamiehen olinpaikka on pian selvillä...

Salaisia intiaanitehtäviä

Viimeviikon intiaanipuuhina suoritimme tehtäviä, joita soturitoverit olivat meille jättäneet. Tehtävät suoritettuamme löysimme salaperäisiä kuvia, joiden merkitystä jäimme selvittämään..

Tietenkään ei voi Intiaanisoturi ruveta mihinkään ilman intiaanipäähinettä. Siksipä askartelimme sellaiset! Leveään kuminauhapantaan liimasimme kankaanpalasia ja sulkia. 

Note to self, panta pienenee kun sitä liimaa..

Ensimmäinen tehtävä oli sulilla koristeltu puu, jonka yläoksalla roikkui jokin viesti. Jokainen pikkuinen kiipesi oksille ja pyydysti itselleen sulan. Viimeinen, suurin soturi, kiipesi korkeimmalle hakemaan viestin, jossa olikin ensimmäinen kuvan pala. 

Askartelimme myös onnenkorut, joiden toivomme auttavan meitä Poppamiehen löytämisessä. 

Toinen tehtävä alkoi taas kirjeellä, jonka soturit olivat meille toimittaneet.

Haw,

Metsänpesän väki! Kiitos ensimmäisen tehtävän selvittämisestä, kuulimme kuinka urheasti kiipesitte puuhun.

Poppamiehemme oli ennen katoamistaan keittänyt heimomme perinteistä voimajuomaa. Sitä oli jäänyt vielä pieni annos ja olemme piilottaneet sitä teille metsään. Etsikää ja juokaa se, niin saatte lisää voimia tulevien tehtävien suorittamiseen. 

Me jatkamme vaarallista matkaamme etsien viisasta poppamiestämme.

Urheutta teille toivottaen,

Ystävänne soturit.

Taas inkkaripäähineet päähän ja metsään! Löysimme juomat, mutta harmiksemme huomasimme, että ne ovat hämähäkin myrkkyverkon takana. Jokaisen oli päästävä verkon läpi sitä koskettamatta ja hörpättävä juoma. Jokainen tunsi itsensä huomattavasti voimakkaammaksi ja urheammaksi. Juomien alta paljastui myös uusi kuva! 

Intiaaniseikkailu alkaa!

Eräänä päivänä alkoi ulkoa kuulua outoa rummutusta. Talon taakse oli ilmestynyt intiaaniteltta, josta rummutus kuului.

Ahtuduimme sisälle lukemaan kirjeen, joka löytyi teltan sisältä.

Päätimme auttaa intiaaniheimoa heidän ahdingossaan. Intoa puhkuen opettelimme Intiaanilaulun, piirsimme sotamaalaukset ja lähdimme metsästämään kadonneita intiaaninimiä. Kun Puliseva Puhveli, Karvainen Käärme, Naurava Naakka, Pullea Pesukarhu ja muut soturit olivat löytäneet nimensä, olimme askeleen lähempänä tulevia tehtäviä, joiden avulla selvittäisimme kaapatun Poppamiehen olinpaikan. 

Äiti on armain päällä maan..

Tällä viikolla on puheena ollut Äiti. 

Mitä äiti tekee? 

-Auttaa

-Suuttuu

-Siivoaa

-Menee lasten kanssa junaradan yli

-Pyytää tiskaamaan

Siinähän ne oleellisimmat.

Äideille tehtiin lahjat, mutta enhän mä voi niistä kuvaa vielä laittaa, ettei mene yllätys pilalle. Lisään ensiviikolla jos muistan. 

Olemme lukeneet jälleen kirjoja. "Äiti ihana" ja "Äiti kuuluu minulle" ja "Kun äiti karkasi" aivan ihania, saa itselleenkin taas pohdittavaa omaan äitiyteen. 

Laulamme Laulu äidille. Toivotaan että lapset muistaa sen vielä sunnuntaina.

Extreme lastenhoitoa

Haluatteko tietää, millaista on hoitaa lapsia ilman keittiötä? Kun jouduimme evakkoon lastenhuoneeseen ja ruuan ainoa lämmitysmuoto on mikro ja ulkogrilli? Kun jääkaappi on olohuoneessa? Kun tiskataan käsin 10 hengen tiskit? 

Se on extreme lastenhoitoa! 

No mutta, nyt on uusi hieno keittiö ja ruuanlaitto on kivaa ja helppoa! Kyllä sitä osaa taas arvostaa tiskikonetta ihan eri tavalla, kun on tällaisen porukan kanssa ollut 4 päivää ilman sitä. 

Meillä onkin ensiviikolla edessä uusi, jännittävä teema! Siitä lisää myöhemmin, tämä viikko mennään äitienpäivä hommissa!