MLL:n Lapsemme- lehdessä oli ajatuksia herättävä lainaus kirjasta Terveet lapset – kodin ilo ja kansan tulevaisuus. Leikki- ja kouluikäisten lasten terveyden hoidon opas äideille. (Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1944.)
”Vaatteet, jotka on helppo riisua ja pukea päälle, suovat lapsille tilaisuuden
auttaa itse itseään ja antavat heille varhain ylvään riippumattomuuden tunteen.
Ne säästävät siten myös väsyneiden äitien työtä. Yksinkertaiset vaatteet ja harvat vaatekappaleet ovat sellaisia, joista lapset useimmiten selviytyvät omin voimin.”
Mielestämme tämä 70 vuotta sitten äideille annettu ohje oli niin osuva tähän vuodenaikaan, että päätimme jakaa sen täällä ja samalla myös hieman kertoa omaa mielipidettämme aiheesta.Tällä hetkellä päivähoidon arki pyörii paljon pukeutumisen ympärillä. Sääolot ovat kovin vaihtelevia ja lapsi pitäisi saada pysymään kuivana ja lämpimänä, unohtamatta kuitenkaan liikkumisen ja leikkimisen tuomia vaatimuksia.
Lapset vasta opettelevat pukeutumaan ja kannustamme heitä yrittämään ensin itse ja jos ei mitenkään onnistu, niin sitten autetaan (ennen kuin tulee itku). Kuitenkin meillä on täällä niin monta lasta kerralla, että sen lisäksi, että lapsi saa itse pukeutuessaan onnistumisen elämyksiä, helpottaa omatoiminen pukeminen meidän urakkaamme hirmuisesti. Kun kiskoo kahdeksan lapsen neljät puntit saappaiden päälle, niin voin kertoa, että siinä on ihan täysi työ.
Haluammekin nyt kertoa, minkälaiset pukeutumisratkaisut me olemme todenneet olevan parhaita lapselle leikkimisen ja touhuamisen, sekä tietysti pukeutumaan opettelemisen kannalta. Leikkihän on kuitenkin lasten työtä, eikä sitä ole kiva tehdä ilman kunnon työvarusteita! Tarkoitus ei ole jakaa absoluuttista totuutta, vaan antaa hieman sellaista näkökulmaa, joka ei ehkä kaikille ole juolahtanut aiemmin mieleen.
SISÄVAATTEET
Yleisesti tärkein asiahan on se, että kaikki vaatteet ovat SOPIVAN kokoisia. Tätä haluan tarkentaa näin:
-Koko merkintä ei aina kerro kaikkea. Vaikka se mussukka onkin nyt näin ja näin pitkä ja taulukon mukaan sille menee tämä ja tämä koko, ei se aina kuitenkaan pidä paikkaansa. Eri vaatemerkkien väliset kokoerot voivat olla huikeita. Siksi olisikin tärkeää, että vaatteita sovitettaisiin mahdollisuuksien mukaan.
-Vaatteet ja lapset ovat myös erimallisia, joten olisi hyvä löytää leveälle lapselle riittävän tilavat ja kapealle lapselle kapeat mallit. Kaiken kaikkiaan vaatteiden olisi, lapsen pukemaan opettelemisen kannalta, oltava sopivan joustavia, että ne on mahdollista saada päälle. Liian ahtaat pääntiet ja hihat aiheuttavat inhottavia hetkiä lapselle, eikä pukeutuminen ole yhtään hauskaa.
-Liian pienet vaatteet on hankala pukea. Ja jos hihat ovat niin lyhyet, että käsivarret jää paljaaksi, tai paita niin lyhyt, että selkä ja napa vilkkuu, on varmaa, ettei silloin pysy lämpimänä. Varsinkin talviaikaan olisi tärkeää, että puntit yltää sukkiin ja paita housuihin.
-Liian isot vaatteet ja liiallisen "kasvuvaran" jättäminen taas hankaloittavat lapsen liikkumista ja vaatteet kuluvat vääristä paikoista, jolloin vaatteesta tulee käyttökelvoton, ennenkuin lapsi on edes kasvanut siihen sopivaksi.
-Kaikki kunnioitus tietenkin vaatteiden kierrättämiselle!
Kuten jo mainitsin, liikkuminen ja leikkiminen on lapsen työtä. Tällä pohjalla seuraavat huomiot:
-Liikkumisen kannalta pehmeät ja joustavat vaatteet ovat parhaita. Esimerkiksi jäykät farkut nappeineen ovat hankalat liikkuessa ja varsinkin vessakäyntien yhteydessä. Liian kireä housunvyötärö on varmasti jokaiselle tullut joskus tutuksi :D
-Vaatteiden tulisi hoidossa olla sellaisia, että saavat mennä sotkuun. Itse ainakin näen punaista, jos joku sanoo ettei lapsen tämä ja tämä vaate saisi sotkua. Silloin niitä ei käytetä hoidossa. Vahinkoja sattuu ja kahdeksaa lasta ei voi vahtia niin, ettei vaatteet joskus sotkuisi. Me emme täällä kaipaa hienoja, viimeisen päälle uusia merkkivaatteita, eikä varmasti lapsikaan. Se on kamala paikka lapselle, jos vahingossa sotkuu paita, jonka vanhempi on kieltänyt sotkemasta.
Vaihtovaatteita tulisi lapsella olla mieluiten ainakin yksi kerrasto. Ja loput sitten lapsen mukaan. Kuivaksi opettelevalla lapsella enemmän, omatoimisella ja isommalla lapsella vähemmän.
Koska tämä aihe on kovasti lähellä sydäntämme, aion tehdä vielä ulkovaatteista oman postauksensa. Tässä kuitenkin tällaista näkökulmaa pohdittavaksi.
Tässä kuitenkin koontia nyt askarteluista:
Puutonttu aihio on puinen palikka, jonka toinen pää on sahattu viistoksi. Naaman kohdalle laitettiin teippi, että voi rauhassa sutia koko tontun punaiseksi. Kun maali oli kuivaa, teippi otettiin pois ja kasvoihin maalattiin/piirrettiin silmät, nenä ja suu. Lopuksi liimattiin parta ja mahdolliset kulmakarvat. 
Kelloja varten leikattiin munakennosta kuppeja, jotka maalattiin sisä- ja ulkopuolelta. Valmiisiin kuppeihin tehtiin reiät "kattoon". Nauhan päähän pujotettiin ja solmittiin tiuku, jonka päälle pujotettiin kuppi. Ja loput kaksi samalla tavalla nauhan keskelle.
