Värisirkus

Olemme tämän vuoden aikana käyneet läpi Aistiseikkailu-kirjan mukana pää- ja välivärit. Kirja huipentuu sirkus-teemaan kooten kaikki värit iloisesti yhteen. 

Otimme Aistiseikkailu-kirjan lorut ja Niina Bellin Sirkusparaati-kirjan lauluineen ja aloimme tutustua värikkääseen sirkukseen. 

Olemme perehtyneet sirkuksen henkilöihin ja esiintyjiin, kuten pelleihin, jonglööreihin, erilaisiin eläimiin, nuorallatanssijaan, orkesteriin ja kapellimestariin. 

Viime jakson vahvan fyysisen suorittamisen ja jännityksen vastapainoksi, olemme nyt ottaneet enemmän kynätöitä, harjoituksia ja värityksiä. 

Marssimme elefanttimarssin tahtiin ja söimme pelleäiti Pelleriinan räiskäleitä. 

Nuoralle emme sentään lapsia laittaneet, mutta pehmolelut siellä kevyesti hypähtelivät. Pellelle koitimme laittaa nenän silmät sidottuina.

Sirkusparaati-kirjan tarina on yksinkertainen ja sopivan lyhyissä pätkissä, jotta lapset jaksavat kuunnella. Hauskat laulut ovat kuitenkin pääosassa. Ne ovat hassuja sovituksia tutuista kansanlauluista. 

Pelastamme Poppamiehen!

Viimeviikolla intiaaniteemamme huipentui uskaliaaseen pelastusretkeen vihollisheimon leiriin. Otimme keihäät, päähineet ja onnenkorut ja lähdimme pelastamaan arvokasta poppamiestämme. 

Lähestyessämme leiriä kuulimme sieltä intiaanihuutoa, mutta kun meidän joukkio ulvaisi takaisin, oli vihollisheimo lähtenyt kiireenvilkkaa lipettiin! Juoksimme perille ja hiivimme hiljaa kotaa kohti. Kurkistimme varovasti ovesta ja sieltä löytyi vanha poppamiehemme köysissä! Hän oli aivan väsynyt ja heikko. Avasimme köydet ja päästimme hänet vapaaksi. 

Kun olimme istuneet ja hengähtäneet, kerroimme poppamiehelle mitä kaikkia tehtäviä meidän oli täytynyt suorittaa. Poppamies kehui meitä hurjan rohkeiksi ja kastoi meidät pienten juhlallisuuksien saattelemana oikean intiaaniheimon jäseniksi! 

Suolta löytämämme sauva kuului poppamiehellemme ja sen saatuaan hän opetti meille aurinkotanssin, jota varmasti tanssimme aina kun kesällä uhkaa vesisade. 

Söimme kodassa makkarat ja leivät ja samalla kuulimme lisää vihollisheimosta, joka oli kuulemma likainen ja haiseva pelkurilauma! 

Lopulta poppamies tunsi saaneensa voimansa takaisin ja oli valmis kotia kohti. Hyvästelimme hänet haikeana. 

Valitettavasti poppamiehemme mahtoi olla hieman vielä sekaisin kaikesta tapahtuneesta ja olikin opettanut meille vahingossa sadetanssin, koska heti lähtönsä jälkeen taivas repesi ja kotiin päästyämme olimme kohtuullisen märkiä! Noh, vahinkoja sattuu.. 

Intiaaniteemamme oli menestys ja lapset valtavan innokkaita. 

Kiitokset poppamiehelle, 13v paikalliselle pikkuteatterilaiselle upeasta esiintymisestä ja elämyksestä sekä heittäytymisestä!  

Myrkyllinen suo

Viimeviikolla teimme intiaanikeihäät ja puhkoimme niillä ilmapalloja, joiden sisältä löytyi taas yksi palanen kuvasta!

Olimme saaneet viestin, jossa meitä kehoitettiin menemään metsään. Laitoimme päähineet päähän, onnenkorut kaulaan ja lähdimme urhealla mielellä metsään. Polun varrelta löysimme jo tutuiksi tulleita merkkejä, joita lähdimme seuraamaan syvemmälle metsään. Saavuimme suolle ja merkit johtivat sen poikki toiselle puolelle! Suo oli aika pelottava, koska sinnehän saattoi vaikka upota, mutta yli oli päästävä. Tehtävä vaati nokkeluutta ja keksimme, että käytämme puita apunamme, päästäksemme suon yli uppoamatta. Käytimme jo valmiiksi kaatuneita puita, jotka olivat vaarallisen liukkaita ja metsästä löytyneitä laudanpätkiä, jotka saattoivat tosin lahota jalkojen alta minä hetkenä hyvänsä! Suon toisella puolella oli vielä oja, jossa oli vettä, mutta senkin yli pääsimme toisiamme auttaen.

Merkit johtivat kummallisen, koristellun kepin luo. Keppi oli selkeästi intiaanikeppi, mutta kenelle se kuului? Koska hyttyset häiritsivät meitä hurjasti, lähdimme varovasti takaisin. Perillä keksimme, että keppi saattaisi olla kadonneen poppamiehen! Siihen oli myös kiedottuna viimeinen kuvan pala. Nyt pääsisimme selvittämään, missä poppamies on ja kysymään, onko keppi kenties hänen.

Jännitys tiivistyy...