Olimme saaneet viestin, jossa meitä kehoitettiin menemään metsään. Laitoimme päähineet päähän, onnenkorut kaulaan ja lähdimme urhealla mielellä metsään. Polun varrelta löysimme jo tutuiksi tulleita merkkejä, joita lähdimme seuraamaan syvemmälle metsään. Saavuimme suolle ja merkit johtivat sen poikki toiselle puolelle! Suo oli aika pelottava, koska sinnehän saattoi vaikka upota, mutta yli oli päästävä. Tehtävä vaati nokkeluutta ja keksimme, että käytämme puita apunamme, päästäksemme suon yli uppoamatta. Käytimme jo valmiiksi kaatuneita puita, jotka olivat vaarallisen liukkaita ja metsästä löytyneitä laudanpätkiä, jotka saattoivat tosin lahota jalkojen alta minä hetkenä hyvänsä! Suon toisella puolella oli vielä oja, jossa oli vettä, mutta senkin yli pääsimme toisiamme auttaen.
Merkit johtivat kummallisen, koristellun kepin luo. Keppi oli selkeästi intiaanikeppi, mutta kenelle se kuului? Koska hyttyset häiritsivät meitä hurjasti, lähdimme varovasti takaisin. Perillä keksimme, että keppi saattaisi olla kadonneen poppamiehen! Siihen oli myös kiedottuna viimeinen kuvan pala. Nyt pääsisimme selvittämään, missä poppamies on ja kysymään, onko keppi kenties hänen.
Jännitys tiivistyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti