Heipsan jälleen, johan on taas hetki vierähtänyt edellisestä. Sattuneesta syystä ollut vähän härdelliä täällä, joten kaikki energia on mennyt ihan perusarjen pyörittämiseen! Nyt kuitenkin jotain uutta ja jännää sillä...
Olimme eräänä viikonloppuna Valon järjestämässä Ilo kasvaa liikkuen- laivaseminaarissa opiskelemassa uusia juttuja lasten liikuttamisesta ja saamassa hyviä ideoita. Reissu oli rentouttava ja erittäin innostava ja koska mukaan tarttui huikea määrä kaikkea käyttistä, jotka aiomme ottaa mukaan ihan perusarkeen, avaan niitä hieman tässä ja nyt. Tavoitteena siis saada lapset liikkumaan enemmän, koska liikunta vaikuttaa varhaislapsuudessa huikeasti kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen.
Meikäläinen kävi hakemassa oppia Sirkus-työpajasta ja Lukuja liikkuen, tavuja touhuten- työpajasta. Toinen kävi tutustumassa Metsäretken mahdollisuuksiin ja Seikkailuun.
Vaikka pieniä lapsia kasvatammekin, eivätkä luvut ja tavut niinkään ole ajankohtaisia, sain hauskoja ideoita muunmuassa kirjaimiin tutustumiseen, joka onkin nyt ollut meillä tavoitteena/teemana. Myös ideoita rytmittämiseen ja tahdittamiseen eri keinoin on nyt takataskussa. Näistä innostuneena aionkin kannustaa lapsia taputtamaan rytmissä päivittäin ruokalorua lausuttaessa.
Sirkus-pajassa hankin itselleni addiktion jonglööraamiseen. Tästä kehittyi idea, jolla haluan rohkaista lapsia harjoittelemaan ja uskomaan itseensä näin: Aion harjoitella jonglööraamista säännöllisesti lasten nähden, jolloin he toivottavasti jossain vaiheessa kasvavat sisälle ajatukseen, että jotkin asiat vaativat paljon harjoittelua, eikä heti saa luovuttaa. Olen sitä mieltä, että lasten on hyvä nähdä, etteivät aikuisetkaan aina osaa kaikkea ja että aikuinenkin voi joskus epäonnistua. Mutta mikä tärkeintä, lapset näkevät sen, että ei kannata lannistua vaan yrittää uudelleen. Ehkä koska nyky-yhteiskunnassa halutaan (ja saadaan) kaikki heti ja helposti, näin tekemällä haluan kasvattaa lasten kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, mitä ahkeralla työllä voi saada. Jännä nähdä, mitä tästä tulee, ajatus on hyvä, enää puuttuu pallot..
Metsään meillä onkin jo hirveä hinku ja koska yöpakkaset toivottavasti vei hirvikärpäset, saatamme uskaltautua sinne takaisin retkeilemään. Ajatuksissa siintää myös kunnianhimoinen toive pidemmästäkin retkestä eväineen päivineen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti