Aamulla oli aikainen lähtö, mutta pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään ihan ajoissa. Automatkalla kuunneltiin radiota, mutta muuten oli aika hiljaista, mahtoi olla vielä aamukankeutta.
Perillä Hämeenlinnassa purkauduimme autoista ja marssimme sisään. Kaikki saivat reippaasti vaatteet riisuttua ja vessakäynnin jälkeen saavuimme juuri parahiksi näyttämön ovelle, kun vaksi avasi sen. Pääsimme suoraan sisään ja melkein ensimmäisenä pääsimme valitsemaan parhaat paikat, kaksi ensimmäistä riviä. Aikuiset (3) asettuivat tasaisin välein lasten viereen varuiksi. Tunnelma oli jännittynyt mutta silti rauhallinen. Kaikki ehtivät sopivasti sopeutua uuteen tilaan ja tutkiskella hieman näyttämön lavasteita. Näytelmä alkoi ja kaikkien huomio kiinnittyi täysin Tatuun ja Patuun työn touhussa.
Näytelmä oli riemukas ja vauhdikas. Laulut olivat sopivan yksinkertaisia (jäädäkseen päähän soimaan loppupäiväksi) ja vaikkei niin juonta olisi ymmärtänytkään, riitti pienille seurattavaa lavan moninaisissa tapahtumissa. Aikuisillekin riitti viihdettä, kun Tatu ja Patu kommentoivat ammatteja hyvin ajankohtaisilla letkautuksilla. Lasten suurinta huvia oli kampaaja, joka leikkasi kaikille kaljun tai uuni joka teki Patusta Patungin. Itse pidän tästä duosta (Sami Markus ja Jaakko Loukkola) vaikka joitakin Loukkolan maneerit saattavat häiritä. Näytelmä oli juuri passelin pituinen ja lopuksi Tatua ja Patua sai käydä moikkaamassa. Meidän muksut käyttäytyivät kaikki totuttuun tapaan hienosti ja rauhallisesti.
Teatterin jälkeen kurvasimme Tiiriön Prisman Faunattareen, Lemmikkiteeman tiimoilta. Yllätykseksemme myymäläpäällikkö toikin meille meille katseltavaksi myymälän puolelle parta-agaman (nimeltä Pannukakku), sirkkoja (kahta eri laatua) ja afrikkalaisen kotilon, kaikki allekirjoittaneen suureksi ällötykseksi. Sen lisäksi saimme katsella hamstereita, pupuja, marsuja, liskoja, lintuja ja akvaariokaloja. Lapset (ja aikuiset) saivat vastauksia kysymyksiinsä ja palvelu oli kaiken kaikkiaan erinomaista. Söimme pikaisesti eväät mätämersussa ja lähdimme ajelemaan kotiin (hiljaisuuden jälleen vallitessa).
Puolukkaretken teimme jo keskiviikkona. Lähdimme intoa puhkuen painamaan metsään koko konkkaronkka vain todetaksemme ettei suunnittelemassamme paikassa ollut yhtäkään puolukkaa. Palasimme takaisin keräten matkalta mustikoita ja satunnaisia puolukoita. Vasta kotiportilta löytyi kaikkein kypsimmät ja muhkeimmat puolukat. Osa lapsista ei malttanut tulla pihaan ollenkaan kun eihän niin herkullisia marjoja voinut jättää poimimatta. Ei parane lähteä merta edemmäs kalaan. Ni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti