Ja mehän halusimme. Naapurin Vaari lähti meille sienioppaaksi ja erinomainen opas olikin, tottavie! Vai kuinka monella muulla olisi hermo kestänyt 8 lapsen tunnin verran jatkuvaa "MIKÄ SIENI TÄMÄ ON?"- kyselyä? Vaari tunsi myös merkittävän määrän sieniä ja jos Vaari sanoi, niin ihan varmaan jäi kaikille mieleen.
Vaarin perässä rämmimme lähimetsässä ja löysimmekin oikein kelvollisen saaliin mm. suppilovahveroa ja mustatorvisientä(!). Huomiseksi onkin sitten luvassa jotain herkkusapuskaa..
Yhtään hirvikärpästä ei näkynyt, eikä vettäkään satanut, tosin metsä oli itsessään jo melko märkä. Yksi lapsi löysi sellaisen 2v:n mentävän aukon maasta ja humpsahti sinne (Ei sattunu!)
Tällainen valtava juurakko nähtiin ja sen kyljestä pudonnut kääpä napattiin mukaan tulevia askarteluja ajatellen.
Törmäsimme myös meikäläisen korkuiseen (ei siis mikään valtava) muurahaispesään.
Isompien kanssa painettiin menemään se tunti, pienemmät kääntyivät kotio jo hieman aiemmin. Hienosti kaikki jaksoivat ja viihtyivät erinomaisesti. Vaari oli tiettykin kaikkien lemppari. Vinkkasi hyvän puolukkapaikan, ehkäpä lähdemme vielä marjanpoimintaan jonain päivänä!
"..näät sammalet myllätyt.."
P.s. Olkaa hyvät, toivottavasti kaikilla soi loppupäivän päässä Karhujen metsäretki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti