Askarteluja ja vähän muutakin

Ollaanpa me oltu ahkeria askartelijoita tässä jaksossa! Ja seuraava jaksohan on sitten ISÄ, joten askartelut sen kuin jatkuu, huh!

Tässä ensimmäisessä koonti kaikista askarteluista.

Hämähäkki seitissään.

Hämähäkki.

Kummitus saksiharjoitus.

Omenakurpitsakiisselin jälkeen omaa nykertelyä.

Luistelemassa käytiin myös! Innokasta porukkaa oli, tosin jäähallin jäähän oli kaikilla totutteleminen, se kun oli niin liukas verrattuna luonnonjäihin. Ensikerralla muistetaan ottaa lisää tukia mukaan.

Retki Hämeenlinnaan ja puolukkaretki.

Jäipäs myöhäselle tarinointi meidän teatterireissusta!

Aamulla oli aikainen lähtö, mutta pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään ihan ajoissa. Automatkalla kuunneltiin radiota, mutta muuten oli aika hiljaista, mahtoi olla vielä aamukankeutta.

Perillä Hämeenlinnassa purkauduimme autoista ja  marssimme sisään. Kaikki saivat reippaasti vaatteet riisuttua ja vessakäynnin jälkeen saavuimme juuri parahiksi näyttämön ovelle, kun vaksi avasi sen. Pääsimme suoraan sisään ja melkein ensimmäisenä pääsimme valitsemaan parhaat paikat, kaksi ensimmäistä riviä. Aikuiset (3) asettuivat tasaisin välein lasten viereen varuiksi. Tunnelma oli jännittynyt mutta silti rauhallinen. Kaikki ehtivät sopivasti sopeutua uuteen tilaan ja tutkiskella hieman näyttämön lavasteita. Näytelmä alkoi ja kaikkien huomio kiinnittyi täysin Tatuun ja Patuun työn touhussa.

Näytelmä oli riemukas ja vauhdikas. Laulut olivat sopivan yksinkertaisia (jäädäkseen päähän soimaan loppupäiväksi) ja vaikkei niin juonta olisi ymmärtänytkään, riitti pienille seurattavaa lavan moninaisissa tapahtumissa. Aikuisillekin riitti viihdettä, kun Tatu ja Patu kommentoivat ammatteja hyvin ajankohtaisilla letkautuksilla. Lasten suurinta huvia oli kampaaja, joka leikkasi kaikille kaljun tai uuni joka teki Patusta Patungin. Itse pidän tästä duosta (Sami Markus ja Jaakko Loukkola) vaikka joitakin Loukkolan maneerit saattavat häiritä. Näytelmä oli juuri passelin pituinen ja lopuksi Tatua ja Patua sai käydä moikkaamassa. Meidän muksut käyttäytyivät kaikki totuttuun tapaan hienosti ja rauhallisesti.

Teatterin jälkeen kurvasimme Tiiriön Prisman Faunattareen, Lemmikkiteeman tiimoilta. Yllätykseksemme myymäläpäällikkö toikin meille meille katseltavaksi myymälän puolelle parta-agaman (nimeltä Pannukakku), sirkkoja (kahta eri laatua) ja afrikkalaisen kotilon, kaikki allekirjoittaneen suureksi ällötykseksi. Sen lisäksi saimme katsella hamstereita, pupuja, marsuja, liskoja, lintuja ja akvaariokaloja. Lapset (ja aikuiset) saivat vastauksia kysymyksiinsä ja palvelu oli kaiken kaikkiaan erinomaista. Söimme pikaisesti eväät mätämersussa ja lähdimme ajelemaan kotiin (hiljaisuuden jälleen vallitessa).

Puolukkaretken teimme jo keskiviikkona. Lähdimme intoa puhkuen painamaan metsään koko konkkaronkka vain todetaksemme ettei suunnittelemassamme paikassa ollut yhtäkään puolukkaa. Palasimme takaisin keräten matkalta mustikoita ja satunnaisia puolukoita. Vasta kotiportilta löytyi kaikkein kypsimmät ja muhkeimmat puolukat. Osa lapsista ei malttanut tulla pihaan ollenkaan kun eihän niin herkullisia marjoja voinut jättää poimimatta. Ei parane lähteä merta edemmäs kalaan. Ni.

Sieniretki

"Jos metsään haluat mennä nyt.."

Ja mehän halusimme. Naapurin Vaari lähti meille sienioppaaksi ja erinomainen opas olikin, tottavie! Vai kuinka monella muulla olisi hermo kestänyt 8 lapsen tunnin verran jatkuvaa "MIKÄ SIENI TÄMÄ ON?"- kyselyä? Vaari tunsi myös merkittävän määrän sieniä ja jos Vaari sanoi, niin ihan varmaan jäi kaikille mieleen. 

Vaarin perässä rämmimme lähimetsässä ja löysimmekin oikein kelvollisen saaliin mm. suppilovahveroa ja mustatorvisientä(!). Huomiseksi onkin sitten luvassa jotain herkkusapuskaa..

Yhtään hirvikärpästä ei näkynyt, eikä vettäkään satanut, tosin metsä oli itsessään jo melko märkä. Yksi lapsi löysi sellaisen 2v:n mentävän aukon maasta ja humpsahti sinne (Ei sattunu!)

Tällainen valtava juurakko nähtiin ja sen kyljestä pudonnut kääpä napattiin mukaan tulevia askarteluja ajatellen.

Törmäsimme myös meikäläisen korkuiseen (ei siis mikään valtava) muurahaispesään.

Isompien kanssa painettiin menemään se tunti, pienemmät kääntyivät kotio jo hieman aiemmin. Hienosti kaikki jaksoivat ja viihtyivät erinomaisesti. Vaari oli tiettykin kaikkien lemppari. Vinkkasi hyvän puolukkapaikan, ehkäpä lähdemme vielä marjanpoimintaan jonain päivänä!

"..näät sammalet myllätyt.."

P.s. Olkaa hyvät, toivottavasti kaikilla soi loppupäivän päässä Karhujen metsäretki. 

Metsäneläimiä

Viimeviikolla aloitimme Metsäjakson. Pohjana käytämme Milla Tuormaan "Takapihalta alkaa seikkailu - Tarinoita ja toimintaideoita lähiluontoretkille" kirjaa, jossa on eri eläimistä ja joskus myös satuolennoista (keijut, pehkitöpi) kertovia tarinoita. Tarinan lopussa on keskustelu- ja leikkivinkkejä, jolla voimme syventää tarinaa ja jälleen harjoittaa havainnointikykyä ja muistia.

Käytimme erään tarinan tukena liikettä ja iloksemme huomasimme sen helpottavan toisten lapsien hahmottamista ja muistamista!

Metsäretkillä keräsimme marjoja, etsimme eläinten kuvia ja rakensimme pehkitöpin pesiä. Liikuntana meillä on ollut eri eläinten matkimista ja palloilua. Silloin, kun on pieniä rattaissa mukana, pääsemme metsätietä pitkin kulkemaan. Loppuviikosta ei ollut ikkuisia ollenkaan, joten lähdimme ronskisti hieman haastavampaan maastoon ja pikkupoluille.

Viimeviikon yllättäjä olikin eräs ruoka nimittäin PUNAKAALISALAATTI! Uskokaa tai älkää mutta lapset kehuivat ja söivät mielellään tekemääni punakaali-omena-kurkku-raastetta! Ja olihan se raikas ja mehukas, pakko myöntää. Joten suosittelen kokeilemaan kotona, kaalia kun saa nyt kivasti kaupastakin!

Ei muuta kun nauttimaan tästä aurinkoisesta syyskuun päivästä! Moro!

Rantaretki

Tänään lähdettiin aamusta rannalle. Heti autosta päästyämme löytyi sieniä poimittavaksi ja pari kärpässientäkin, jotka painoimme hyvin mieleen myrkyllisinä. Nuotiopaikalla huomasimme paljon tavaraa ja roskia, jotka joku oli jättänyt sinne. Löysimme mm. paistinpannun, narua, pulloja, kangasta ja ämpärin. Joku bongasi puussa roikkumassa kassin kun samalla hetkellä toinen huomasi vedessä pullopostia! Kirjeessä sanottiin näin:

"Hoi sie, ken löysit tämän kirjeen! Olimme aikeissa murkinoida Sahalahden mustalaiskalliolla, kun vihollisjoukko merirosvoja sattui paikalle havitteleman aarrettamme. Jätimme kiireessä muonat ja paistinpannumme jälkeen, sillä lähdimme vauhdilla karkuun piilottamaan aarrettamme, se kun oli vielä laivassamme. Muonat saatte pitää, mutta paistinpannun haluamme takaisin. Voisitteko rakentaa lautan, joka kelluttaisi paistinpannumme meille! Laittakaa siihen värikäs viiri merkiksi, että huomaamme sen helpommin. 

T: Kapteeni Korppu & miehistö"

No nyt pohtimaan, millaisen lautan rakennamme ja mistä saamme tarvikkeet. Lähdimme liikkeelle pulloista (jotka ensin totesimme kelluviksi) ja puupalikoista. Hyödynsimme löytämäämme narua ja hoitajan autossa ollutta teippiä. 

Nuotio laitettiin valmiiksi jotta tehtävän jälkeen voisimme syödä ansaittu eväät (jotka olivat siis puussa olleessa kassissa)

Lautan teko osoittautui varsin hankalaksi mutta kolmas versio taisi lopulta pysyä sen verran pinnalla, että uskalsimme jättää sen kera paistinpannun ajelehtimaan kohti omistajiaan.

Muonat olivatkin erinomaiset! Merirosvomakkaraa ja rosvorieskaa! Ei tarvinnu syödä sieniä. 

Nuotiolla lauloimme merirosvolaulut, jonka jälkeen lähdimme kotia kohti. Kotona vielä kertasimme mitä oikein tapahtui ja miksi.

Pienimmillä tuntui olevan tärkeintä järvi ja nuotio sekä uusi paikka. Isompia mietitytti onko merirosvoja olemassa ja miksi ruokakassi oli puussa.

Merirosvoinen aamupiiri

Aamupiirissä olemme hyödyntäneet Leena Rikkolan kirjaa "Rosvojuttuja 2",

jossa on hauskoja merirosvotarinoita. Jokaisessa tarinassa esitellään yksi kirjain ja tarinan päätteeksi on kysymyksiä, joiden avulla herätellään lasten kanssa keskustelua juuri luetusta tarinasta. Lapsilta kysellään tarinasta, jolloin kehitetään havainnointia ja muistia. Tarinat ovat sopivan lyhyitä, pienimmätkin jaksavat ne kuunnella. Tarinan jälkeen luemme Rosvojuttuja (1.)kirjasta arvoituksia, 

johon lapset sitten päättelevät oikean vastauksen joko itsenäisesti tai kuvavihjeen avulla. 

Lauluina meillä ovat tällä hetkellä:

- Kapteeni Koukku

- Merirosvolaulu

- Helmeri merta purjehtii

- Soudetaan

Merirosvoseikkailu

Tämän syksyn ensimmäisen jakson teema on MERIROSVOT! Takuuvarma hitti lasten keskuudessa ja paljon valmista matskua, kirjoja ja lauluja aiheesta löytyy vaikka millä mitalla! Pelkästään aiheeseen sopivia Miina ja Manu -kirjoja on kolme. 

No mutta, tällä viikolla, päivänä eräänä lähdimme rannalle "ihan vain katselemaan miltä siellä näyttää". Lapset innostuivat vedestä ja hiekasta ja hetken aikaa juoksivat Hölmöläisinä kantaen vettä järvestä hiekkaan kaivamaansa jokeen.. Kunnes joku äkkiä huomasikin puskassa merirosvolipun! Toisetkin huomasivat niitä ympäri rantaa.

 Joku bongasi vedestä myös pullon ja epäilivät sen olevan roska, vai olisiko sittenkin pullopostia? Noh laiturilta siihen ei ylettänyt eikä kiveltä kurottamalla saanut, kun se olikin tiukasti kiinnitetty! Yksi rohkea lähti kahlaamaan pulloa kohti, vaikka sen vierestä oli juuri livahtanut rapu laiturin alle. 

Kun pullo oli saatu ja tutkittu, oli kädessämme pieni lappu jossa oli vihje ja numero "1.kirjain" Hetken pohdittuamme vihjettä selvitimme sen ja ympyröiden vastauksesta ensimmäisen kirjaimen. 

Huomasimme, että merirosvolippujen läheltä löytyi lisää vihjeitä. Toinenkin löytyi vedestä, pari oli puussa ja niihin yltääkseen oli yhden lapsen kiivettävä köyttä (onneksi autossa oli hinausköysi) pitkin puuhun. Vihjeet koottuamme saimme sanan "pukkari" josta löysimme kirjeen jonka otsikko oli "Aarre". Kirjeessä oli suuntimat ja ohjeiden mukaisten kuperkeikkojen, hyppyjen ja liikkuen jälkeen löysimme vielä yhden lipun hiekkaan hautautuneena. Lapiot esiin ja kaivamaan! Lopulta löysimme hiekkaan haudatun arkun, jossa oli oikeaa rahaa! Totesimme että parasta lähteä äkkiä livohkaan aarteen kanssa ennenkuin rosvot palaavat. 

Kotona laskimme rahat, tutkimme mistä eri maista niitä oli, jaoimme niitä värin ja koon mukaan. Lapset olivat innoissaan ja pohtivat kenelle kaikille tästä aarteesta uskaltaakaan kertoa! Että hys hys nyt siellä, jos näette ilkeännäköisiä korstoja täällä nurkilla ;)