Joulun askarteluja

Joulukiireiden ja pukeutumisavautumisen takia muut aiheet on jääneet vähemmälle, mutta nytpä otetaan hieman takaisin päin!

Tottakai meillä on ollut pakolliset piparinleipojaiset ja niitä pipareita syödään varmaan ensijouluun saakka. Mutta onpahan ne hyviä, kun on itse tehty!

Suunnitteilla olleet piparikahvit vanhemmille kosahti sitten aikataulujen takia, kovin on kiirusta tämä jouluaika!

Lapset ovat saaneet aikalailla itse valita, millä leluilla haluavat milloinkin leikkiä. Normiarkena annamme muutaman vaihtoehdon, josta sitten jokainen valitsee mieluisen. Mutta Joulun kunniaksi on saanut puuhailla enempi oman mielen mukaan.

Askarteluja on tehty paljon! Jouluaiheisia askarteluja onkin helppo löytää ja toteuttaa.

On laulettu ja kuunneltu joululauluja, soittimilla ja ilman. Ihan riittävästi varmasti, kun pienimmätkin (hädin tuskin puhuvat) lauleskelevat niitä itsekseen.

Tässä kuitenkin koontia nyt askarteluista:

Joulutaulut

Joulukuun aluksi pohdittiin lasten kanssa, mitä Joulu tuo tullessaan ja millainen Joulu on. Sen pohjalta lähdettiin rakentamaan tauluja ihan kartonki, liima, pumpuli meiningillä.

Puutontut

Puutonttu aihio on puinen palikka, jonka toinen pää on sahattu viistoksi. Naaman kohdalle laitettiin teippi, että voi rauhassa sutia koko tontun punaiseksi. Kun maali oli kuivaa, teippi otettiin pois ja kasvoihin maalattiin/piirrettiin silmät, nenä ja suu. Lopuksi liimattiin parta ja mahdolliset kulmakarvat. 

Joulunkellot

Kelloja varten leikattiin munakennosta kuppeja, jotka maalattiin sisä- ja ulkopuolelta. Valmiisiin kuppeihin tehtiin reiät "kattoon". Nauhan päähän pujotettiin ja solmittiin tiuku, jonka päälle pujotettiin kuppi. Ja loput kaksi samalla tavalla nauhan keskelle.

Pukeutumaan opetteleva lapsi, osa 1

MLL:n Lapsemme- lehdessä oli ajatuksia herättävä lainaus kirjasta Terveet lapset – kodin ilo ja kansan tulevaisuus. Leikki- ja kouluikäisten lasten terveyden hoidon opas äideille. (Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1944.) 

”Vaatteet, jotka on helppo riisua ja pukea päälle, suovat lapsille tilaisuuden

auttaa itse itseään ja antavat heille varhain ylvään riippumattomuuden tunteen.

Ne säästävät siten myös väsyneiden äitien työtä. Yksinkertaiset vaatteet ja harvat vaatekappaleet ovat sellaisia, joista lapset useimmiten selviytyvät omin voimin.”

Mielestämme tämä 70 vuotta sitten äideille annettu ohje oli niin osuva tähän vuodenaikaan, että päätimme jakaa sen täällä ja samalla myös hieman kertoa omaa mielipidettämme aiheesta.Tällä hetkellä päivähoidon arki pyörii paljon pukeutumisen ympärillä. Sääolot ovat kovin vaihtelevia ja lapsi pitäisi saada pysymään kuivana ja lämpimänä, unohtamatta kuitenkaan liikkumisen ja leikkimisen tuomia vaatimuksia. 

   Lapset vasta opettelevat pukeutumaan ja kannustamme heitä yrittämään ensin itse ja jos ei mitenkään onnistu, niin sitten autetaan (ennen kuin tulee itku). Kuitenkin meillä on täällä niin monta lasta kerralla, että sen lisäksi, että lapsi saa itse pukeutuessaan onnistumisen elämyksiä, helpottaa omatoiminen pukeminen meidän urakkaamme hirmuisesti. Kun kiskoo kahdeksan lapsen neljät puntit saappaiden päälle, niin voin kertoa, että siinä on ihan täysi työ.
   Haluammekin nyt kertoa, minkälaiset pukeutumisratkaisut me olemme todenneet olevan parhaita lapselle leikkimisen ja touhuamisen, sekä tietysti pukeutumaan opettelemisen kannalta. Leikkihän on kuitenkin lasten työtä, eikä sitä ole kiva tehdä ilman kunnon työvarusteita! Tarkoitus ei ole jakaa absoluuttista totuutta, vaan antaa hieman sellaista näkökulmaa, joka ei ehkä kaikille ole juolahtanut aiemmin mieleen.

SISÄVAATTEET

Yleisesti tärkein asiahan on se, että kaikki vaatteet ovat SOPIVAN kokoisia. Tätä haluan tarkentaa näin:
-Koko merkintä ei aina kerro kaikkea. Vaikka se mussukka onkin nyt näin ja näin pitkä ja taulukon mukaan sille menee tämä ja tämä koko, ei se aina kuitenkaan pidä paikkaansa. Eri vaatemerkkien väliset kokoerot voivat olla huikeita. Siksi olisikin tärkeää, että vaatteita sovitettaisiin mahdollisuuksien mukaan.
-Vaatteet ja lapset ovat myös erimallisia, joten olisi hyvä löytää leveälle lapselle riittävän tilavat ja kapealle lapselle kapeat mallit. Kaiken kaikkiaan vaatteiden olisi, lapsen pukemaan opettelemisen kannalta, oltava sopivan joustavia, että ne on mahdollista saada päälle. Liian ahtaat pääntiet ja hihat aiheuttavat inhottavia hetkiä lapselle, eikä pukeutuminen ole yhtään hauskaa.
-Liian pienet vaatteet on hankala pukea. Ja jos hihat ovat niin lyhyet, että käsivarret jää paljaaksi, tai paita niin lyhyt, että selkä ja napa vilkkuu, on varmaa, ettei silloin pysy lämpimänä. Varsinkin talviaikaan olisi tärkeää, että puntit yltää sukkiin ja paita housuihin.
-Liian isot vaatteet ja liiallisen "kasvuvaran" jättäminen taas hankaloittavat lapsen liikkumista ja vaatteet kuluvat vääristä paikoista, jolloin vaatteesta tulee käyttökelvoton, ennenkuin lapsi on edes kasvanut siihen sopivaksi.
-Kaikki kunnioitus tietenkin vaatteiden kierrättämiselle!

Kuten jo mainitsin, liikkuminen ja leikkiminen on lapsen työtä. Tällä pohjalla seuraavat huomiot:
-Liikkumisen kannalta pehmeät ja joustavat vaatteet ovat parhaita. Esimerkiksi jäykät farkut nappeineen ovat hankalat liikkuessa ja varsinkin vessakäyntien yhteydessä. Liian kireä housunvyötärö on varmasti jokaiselle tullut joskus tutuksi :D 
-Vaatteiden tulisi hoidossa olla sellaisia, että saavat mennä sotkuun. Itse ainakin näen punaista, jos joku sanoo ettei lapsen tämä ja tämä vaate saisi sotkua. Silloin niitä ei käytetä hoidossa. Vahinkoja sattuu ja kahdeksaa lasta ei voi vahtia niin, ettei vaatteet joskus sotkuisi. Me emme täällä kaipaa hienoja, viimeisen päälle uusia merkkivaatteita, eikä varmasti lapsikaan. Se on kamala paikka lapselle, jos vahingossa sotkuu paita, jonka vanhempi on kieltänyt sotkemasta. 

Vaihtovaatteita tulisi lapsella olla mieluiten ainakin yksi kerrasto. Ja loput sitten lapsen mukaan. Kuivaksi opettelevalla lapsella enemmän, omatoimisella ja isommalla lapsella vähemmän.

Koska tämä aihe on kovasti lähellä sydäntämme, aion tehdä vielä ulkovaatteista oman postauksensa. Tässä kuitenkin tällaista näkökulmaa pohdittavaksi.

  

Joulukuun kirjoja

Tässä(kin) kuussa olemme lukeneet ja luetuttaneet lapsilla paljon kirjoja, jouluteemaan kun löytyy paljon kivoja ja hyväntuulisia kirjoja.

Päivittäin olemme lukeneet jo mainitsemaani Suuren metsän Joulu- kirjaa ja tarina on ollut oikein kantava ja viihdyttävä, loppuratkaisua odotellessa..

Näitä kirjoja muuten varatessa (marraskuun lopulla) tuli vastaan yllättävä ilmiö, nimittäin paljon oli jo varattuna ja lainattuna! Onneksi näitä kuitenkin riittää kirjastoissakin ja ovat todella hyväkuntoisia, melko lyhyen aikaa näiden lainaussesonki kuitenkin on. Paikallisessa pikkukirjastossa nämä ovat pikalainana, eli vain kaksi viikkoa laina-aika, uusia kuitenkin voi.

Mainitsemisen arvoisia kaikki, omia suosikkejani Siirin jouluyllätys, Kuono kohti Joulua ja perinteinen Pieni tulitikkutyttö. Siiri kirjassa on paras kuvitus ja hauska juoni. Kuono kohti Joulua sopii hyvin meidän tarpeisiin, siinä kun on lyhyitä satuja ja myös runoja. 

Päiväunettomilla olemme kuunteluttaneet mm. Noita Nokinenää, hyvinkin teemaan sopivaa kuunnelmaa. 

Eikä tässä ole kaikki, mutta pieni katsaus kuitenkin.

Teema: Punainen, Joulu

Niin, käytännössähän tätä ei voi mitenkään sivuuttaa, tämän kuun teemana on Joulu ja värinä tietysti punainen. 

Olemme todenneet Aistiseikkailu-kirjan teemakohtaiset sadut liian simppeleiksi ja itsemme liian tylsiksi niitä kehittämään, joten vähennämme niiden käyttöä ja koitamme hyödyntää muita teemaan sopivia satuja enemmän. Toki nämä yksinkertaiset sadut ovat hyviä, kun satua käydään läpi liikkuen tai kehonsoittimilla. 

Joulu-aiheisia, tosi kivoja kirjoja löytyy niin paljon, että niitä nyt lueskellaan ja aatonodotuskirjaksi valitsimme Ulf Stark ja Eva Eriksson Suuren Metsän Joulu -kirjan.

Muista kirjoista taidan tehdä taas oman postauksen, on ne niin kivoja.

Lauluina on hyvin pitkälti joululaulut, mutta koitetaan saada mukaan ängettyä vähän jotain muutakin, ettei ihan pelkäksi tonttuiluksi mene. 

Tällä viikolla askarrellaan joulutauluja ja leivotaan pipareita, koska ensiviikolla aiomme tarjota vanhemmille glögiä ja pipareita. Tästä infoamme vanhemmille pikapuoliin, jos muistamme..

Yhden ruokapostauksenkin voisin tehdä, törmättiin nimittäin kasvisruokaan, johon jotkut (en minä) suhtautuivat alun alkaenkin kovin ennakkoluuloisesti, mutta lapsille se upposi todella ilman mitään nurinoita! 

Mutta katsotaan, kuinka mahdan saada tänne aikaiseksi kirjoittaa, vai viekö joulukiireet kaiken ajan!

Sinisen askartelut

Sinisessä teemassa askartelimme merihengessä. Tässäpä näitä, mitä olemme viimeiset kolme viikkoa ahertaneet!

Ensimmäisenä askartelimme teemanmukaisen taustan sadullemme. 

Painoimme kankaalle kädenjälkiä, joista tuli erilaisia kaloja ja rapuja. Kangas pingotettiin levyn päälle ja se on nyt komistanut aamupiiriämme.

Käsikuvio tekniikkaa käytimme myös paperille, johon lopuksi vielä maalattiin ihan vesiväreillä lisää, teemana meri.

Viimeisellä viikolla askartelimme tällaisia kaloja. Sinisestä pahvista leikattiin kaksi symmetristä, kalanmuotoista soikiota. Toisen soikion sisäpuolelle liimattiin kartongista leikatut selkäevät, silkkipaperista leikatut pyrstösuikaleet ja kiinnitysnaru. Toinen puolikas liimattiin päälle (nurjat puolet vastakkain). Painon alle hetkeksi kuivumaan ja kuivumisen jälkeen koristeltiin silkkipaperisuomuilla ja paljeteilla. Lopuksi liimattiin silmät. Nämä on aika päheitä!

Bongaa kala

Vein oman mukelon ja kummipojan katsomaan kaloja Linnanmäen Sea Lifeen. Oli aika hurjia otuksia siellä!
Suosittelen kaikille yli 2v, pääsee kulkemaan rattaiden kanssa, 2v ja 3v jaksoivat hyvin kiertää koko mestan ja vähän päälle. Isommillekin siellä on paljon faktaa ja nippelitietoa. Eikä hintakaan ole ihan karmaiseva, alle 3v ilmaiseksi. Junalla mentiin Pasilaan ja asemalta 9 ratikalla (hieno kokemus myös) Lintsin kulmalle. Sea Life on hyvällä asialla, tärkeää infoa meriemme suojelemisesta yms. 

No hyi! N. 2m ankerias.

Hetken suunnittelimme vievämme hoitolapset Särkänniemen akvaarioon, mutta se oli pöllösti auki vaan viikonloppuisin (toisin kuin Sea Life, tosi hyvin auki), joten se homma kosahti siihen.

Sea Life oli kuitenkin positiivinen yllätys, tosi hieno!

 Ensiviikolla alkaakin sitten tonttuiluhommat! Voi jestas, kun aika on mennyt nopeasti! Ensikuun teemana punainen (yllärii..)

Hyvää lapsen oikeuksien päivää!

Tänä aamuna tiedustelimme lapsilta, mitä voisi tarkoittaa oikeus. Selitimme hieman tarkemmin, mutta ei tainnut lapsia itseään juuri kiinnostaa. Luimme pätkiä lapsen oikeuksien julistuksesta ja kerroimme, mitä oikeuksia lapsilla on. Tämän hienon päivän kunniaksi (ja yhden lapsen syntymäpäivänä) söimme paaaljon kakkua. Kyllä kai lapsella on oikeus välillä syödä kakkua  niin, että napa raikaa?

Kyllä sitä on hyvä välillä pohdiskella, että lapsella on oikeus olla lapsi. Annetaan lapsien kasvaa ja kehittyä turvallisesti omassa tahdissaan, ilman paineita, leikkien ja maailmaa ihmetellen.

Lalalaulella saa!

Sinisen teeman lauluja!  Niitä on hirrrveen paljon, laitan joitakin tähän asti laulettuja.

- Pikkuiset kultakalat (lammessa ui..) Tähän on käsillä leikki ja laulua mennään ensin hitaammin ja sitten nopeutetaan kerta kerralta. Yksinkertainen ja hauska laulu.

- Kultakalat (Oli neljä kultakalaa...) Tätä lauloimme tänään jo soittimien kera!

- Laiva, laiva (minnekä laiva menee..) Leikissä heilutaan istuallaan laulun tahdissa puolelta toiselle ja lopuksi laiva kaatuu kyljelleen! 

- Kapteeni Koukku. Tätä lauletaan musiikin päälle, löytyy mm. levyltä Laiva on lastattu, joka on täynnä meri ja laiva-aiheisia lauluja. 

-Purjelaiva: 1. "Näin minä komean purjelaivan, joka aalloilla seilasi. Meri oli silloin tyyni aivan, se rantoja peilasi." 2. "Olipa laivassa tavaroita, oli monta tusinaa lakritsipötkyjä, omenoita ja karkkia rusinaa." 3. "Mastossa vilisi rottajoukko, joka purjeita reivasi ja ohjauspyörää hanhi houkko niin kovasti veivasi." 4. "Oli laivassa hieno silkkiviiri ja tietenkin, tottakai, oli messipoikana pieni hiiri se palvella muita sai."

-Kapteeni katsoi horisonttihin. Löytyy myös levyltä Laiva on lastattu, ollaan kuitenkin ihan vaan laulettu tätä.

-Fröbelin palikoiden Hui hai- levy

- Nopeasti <> hitaasti harjotteita tehdään Limusiini liikuntamusiikkia -levyn tahdissa.

Isänpäivälahja

Hupsis, tällaisen olin unohtanut postata.
Isänpäivälahjaksi askartelimme kirahvit/muistilappupidikkeet:

Toivottavasti jokainen isi sai omansa! Lapset olivat kovasti sitä mieltä, ettei tätä nyt isille anneta, ku pidetään ite!

Viilipurkkiin laitoimme kiviä ja kipsiä, jotta olisi tukeva ja pysyisi hyvin pystyssä. 

Kipsiin laitettiin maalattu keppi, vinosti leikattu pää ylöspäin.

Kirahvin pääksi liimattiin pyykkipoika, johon kiinnitettiin korvat nahasta ja sarvet piippurassista. Ja tietysti silmät liimattiin ja sieraimet maalattiin.

Viilipurkit päälystettiin kreppipaperilla. Kuivuneet purkit koristeltiin liimaamalla kipsiin silkkipaperitolloja. 

Kyllä nyt ei voi yksikään isä unohtaa enää yhtään mitään, kirahvi pitää siitä huolen!

Sininen

Päivät ovat vilistäneet taas hirmuista kyytiä, meillä on ollut kaksi syntymäpäiväsankaria tällä viikolla! Käytännössä tarkoittanut sitä, että sankareille lauletaan ja joissakin tilanteissa saa olla ensimmäinen tai valita ensimmäisenä. Juhlapäivänä syödään sankarin lempiruokaa, tällä viikolla peruna ja jauhelihakastike sekä nakit ja ranskalaiset. Välipalaksi on tarjottu sitten jotain makeaa herkkua.

Uusi teema! Seuraavat n. 3 viikkoa tutustumme siniseen väriin ja sen sadun parissa meren eri eläimiin, jotka ovat joko hitaita ja nopeita. 

Tähän vesi/sininen/hidas/nopea/meri teemaan löytyy hiiiirvittävästi musiikkia ja kirjoja. Askarteluna teemme tällä viikolla "taustaa" sadulle, siitä lisää myöhemmin, kuvien kera. 

Uimahallikeikat siirtyi kun tuo vanhempi osakas teloi selkänsä, mutta ovat tulossa kyllä kunhan taas saadaan aikataulut järjestettyä. Ja kuten aiemmin jo mainitsin, uimahallireissut sopivat erityisen hyvin teemaan. Olisi tarkoitus tutkia hieman tarkemmin, miten se vesi käyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Ja mikä olisikaan tällaiseen tutkimustyöhön parempi paikka kuin uimahalli.

Tässäpä tämä tälläkertaa, katsotaan seuraavaksi vaikka niitä lauluja! 

Leivontavimma

Tänään iski taas meikäläiseen leipomisvimma. Johtuen varmaan siitä, että viimeaikoina on tullut seurailtua erinäisiä ruoka/leivontablogeja ja sitten vielä eilen lukasin Pirkka ruoka -lehden, jossa oli ihan hirvittävästi kaikkea ihanaa leivottavaa. Ja mikäs sitä nykyään leipoessa, kun saletisti on syöjiä! Toisin kuin kotona, missä ei mitkään makeat uppoa. Tosin, on silloinkin voinut tuoreet pullat naapuriin kiikuttaa, pahimman vimman iskettyä.

Asiaan siis. Koska kaapista löytyi syömättömiä m&m-karkkeja (!?!), pohdiskelin, että olen joskus kuullut m&m pikkuleivistä ja niinhän netistä löytyi monta sopivaa reseptiä. 

Eivät itsessään kovin vaikeita tehdä, perus pikkuleipätaikina ja sinne karkit MUTTA, kun meillä tehdään kaikki nykyään gluteenittomana...

Ja huolimatta siitä, että hyvällä onnella joka viides kerta ONNISTUN gluteenittomissa leivonnaisissa, päätin tehdä nämäkin gluteenittomina. Meillä ei ollut valmista vaaleaa jauhoseosta, joten kirja käteen ja pohtimaan, millähän ne vehnäjauhot korvaisin. Itselleni tuttuun tapaan valitsin jauhoja, joita en ollut ikinä MISSÄÄN käyttänyt: Soijajauhot.

Noniin, tästä tulee varmaan hyvää! Oli tosi hyvä flow ja tuntui, että on planeetat kohdillaan. Kyllä mä nyt onnistun, olisko taas se joka-viides-kerta?

M&M Cookies

100g voita

1dl fariinisokeria

1dl sokeria

1kpl kananmunia

1/2tl vanilliinisokeria

2½dl vehnäjauhoja tai 2½dl soijajauhoa+ n.3/4dl perunajauhoa

½ tl ruokasoodaa

1/4tl suolaa

1½dl m&m karkkeja

Vaahdotetaan voi ja sokeriT. Lisätään muna, vanilliinisokeri, vatkaa kuohkeaksi. 

Sekoita jauhot, sooda, suola ja karkit keskenään. Kaada seos vaahdon sekaan. Sekoita varovasti, ettei karkit hajoa.

Pyöritä taikinasta pallosia ja painele ne levyksi leivinpaperille. Jätä leviämisvaraa. Itse tein halkaisijaltaan 3cm pallosia ja tuli isoja keksejä, lapsille annettiin puolikkaat, mutta oikeastihan cookiesit taitaa olla aika isoja? 

On tullut todettua, että gluteeniton taikina ei tottele samalla tavalla muotoilua yms, kuin vehnäjauhot. Niin kävi tälläkinkertaa, eli taikina tarttui tiukasti käsiin ja palleroiden muotoilu oli todella hermoja raastavaa. Toisekseen en heti päässyt niitä muotoilemaan, joten taikina lämpisi ja oli sitten ihan mahdotonta. Epäonnekseen sattui toinen tulemaan paikalle juuri sillä punaisella hetkellä ja meikäläinen raivoaa, että miksi ihmeessä mä edes yritän, etkö voisi kieltää mua leipomasta. (Vinkki numero yks: Laita taikina viileään, jos et voi heti muotoilla ja vinkki numero kaks: muotoile kosteilla käsillä, jos ei vieläkään onnistu.) Voin kertoa, että oli flow aika kaukana, planeetatkin olivat syöksyneet mustiin aukkoihin. Todella synkkää, MUTTA..

Lopulta sain taikinan uuniin ja huokaisin. 175 astetta ja 15-20min, niin, että taikina on saanut vähän väriä.

Pikkuleivät uunista, antaa kunnolla jäähtyä ja arvatkaa mitä...

TULI AIKA HYVIÄ!

Lapsille jälkiruuaksi ja tiukka raatikin arvioi nämä vähintäänkin hyviksi. JEES!

Teema: Isä

Tämän viikon teemana on isä. Aamupiirissä olemme kysyneet muunmuassa muistaako kaikki isänsä nimen ja jos ei muista, niin sitten on harjoiteltu. Eiköhän kaikki viikon loppuun mennessä muista! Toinen hämmennystä herättänyt kysymys kuului, mitä isäsi tekee työkseen. Laulut ja kirjat ovat olleet myös teeman mukaisia.

Kuukausi vaihtui ja aamupiirin laulukin:

Pii paa puu, terve marraskuu.

Kohta menee järvet jäähän, saappaat jalkaan,

myssy päähän. Nenä punehtuu,

onhan marraskuu.

Aamupiirissä olemme jatkaneet viikonpäivien, säätilan ja numeroiden harjoittelua. 

Isänpäivälahjoja urakoidaan koko viikko, että kaikki saavat kaksivaiheisen askartelun tehtyä. Toivottavasti on pysytty laskuissa ajantasalla, eikä kukaan jää ilman. Kuvamateriaalia myöhemmin, ettei paljasteta yllätystä. 

Alamme harrastamaan, säiden kylmetessä, sisäliikuntaa salissa myös tiistaiaamuisin, joten tiedossa on paljon ideoita ja matskua aiheeseen liittyen. Ensiviikolla meillä jatkuukin sitten väriteema, jota jatkamme 3 viikkoa. Ja lähdemme taas käymään uimahallissa, joka liittyykin oleellisesti seuraavaan teemaan. Mutta mihin tämä aika oikein menee? Juurihan me oltiin lokakuun uinneilla.

Kummitusjuhlat

Perjantaina vietimme Metsänpesän kummitusjuhlia. 

Menu

Perinteinen lepakonräkä & kanin papanat 

Voitaikinaan käärittyjä sormia

Suklaakuorrutettuja maksapalleroita

Ötyköitä

Kaverit

Kurpitsa

Herkkutarjoilut

Muutamia kutsuvieraita

Kummituskirjallisuutta

Tämän viikon teemaan on tarjolla varsin runsaasti lasten kirjoja. Tässä muutamia poimintoja niistä, joita tälläviikolla luemme. Koitamme mahdollisuuksien mukaan järjestään lapsille aikaa lueskella kirjoja itsekseenkin, sillä kaikkia emme ehdi yhdessä lukea. 

Pekka Töpöhäntä- sarjasta löytyy kirja aiheeseen kuin aiheeseen ja niissä on myös hyvin selkeät opettavaiset tarinat. Varsinkin kiusaamiseen ja huijaamiseen liittyen.

Mauri Kunnakselta löytyy myös omansa. Tämä oli hauska ja kuvat ovat aina niin mainioita ja moniulotteisia. 

Nämä sadut eivät ole ainakaan toistaiseksi osoittautuneet niinkään pelottaviksi, vaan lähinnä hauskoiksi. 

Hauskaa on myös kuunnella Jummi Jammi- orkesterin Ku-ku- Kummitus laulua, joka olikin sitten ainoa sopiva, joka tähän hätään löydettiin. Tässä kun laululetaan siitä, että kummitus on kaljupää, eikä sitten yhtään pelottava.

Teema: Halloween

Rantautui se Halloween tänne perämetsiinkin. Oikeastaan teema otettiin ainoastaan täyttämään tyhjä viikko ennen isänpäivähommia, mutta aika kivahan tästä saadaan kasattua, uskon näin.

Olemme löytäneet paljon sopivia kirjoja, niistä myöhemmin. Musiikkia aika vähän, jotain kuitenkin. Pidämme viikon päätteeksi pienet pelottelukemut, johon lapsilla on mahdollisuus pukeutua kummituksiksi. Tähän voisin nyt kasata tämän päivän halloween-askarteluja.

Helpot kangaskummitukset: Leikataan valkoisesta kankaasta neliönmuotoinen pala, asetetaan massapallo keskelle, sidotaan kaulaan nauha, ommellaan kiinnitysnaru, piirretään kasvot, laitetaan roikkumaan. 







Pienten kanssa leikattiin valkoisesta kartongista, vapaalla kädellä piirtämäni kaavan mukaan haamut, jotka sai koristella makunsa mukaan. 

 Isot teki vielä tällaisia Halloween-mobileita. Meikäläinen piirsi mallit lepakoista ja haamusta, jotka jäljennettiin kartongille, josta ne leikattiin. Rautalangalla ne kiinnitettiin pilliin ja pilliin lankaa, josta kattoon roikkumaan. Kuva vain oli otettava lattialla, kun ei se suostunut olemaan pyörimättä niin, että siitä olisi saanut havainnollistavan kuvan. 

Syysloma tosiaan..

Terve taas!

Viimeviikko olikin varsin rikkonainen syyslomien takia, toinen lomaili ma-ti ja meikäläinen to-pe. Tosin olin ke myös kotona saikuttamassa, joten jäi tämä blogi nyt ihan sitten oman onnensa nojaan. Ei ollut kukaan käynyt kirjoittamassa tänne uusia tekstejä, ihme.

Viimeviikon ohjelmana oli kuitenkin taas uimareissut! Voin kertoa, ettei enää koskaan uimaan loma-aikoina. Porukkaa oli, mitäs muuta... Riemukasta menoa, veden roiskimista (kasvoillekin), sukeltelua tai ihan muuten vaan riekkumista. Hyväkäytöksisiä (ainakin uimahallissa) nämä meidän muksut. Taas hyvillä mielin ajattelin, ettei kukaan nyt oikeasti voi luulla, että nämä kaikki on mun. Kuin väärässä olinkaan. Ei varmaan helpota kun yksi niistä huutaa, "ÄITII!" Ja taas tulee mummot kehumaan, kuinka hienosti osaa sinun lapset vedessä olla!

Olivat muuten käyneet myös metsäretkellä, kiipeilemässä "vuorella" ja paistamassa makkaraa sekä syömässä lettuja. Minä raukka makasin sängynpohjalla ja jäin paitsi kaikesta kivasta, joten en pysty tämän kattavampaa raporttia antamaan. Enskerralla sitten!

Jaa, voisin lopulta valottaa, mitä niistä purkeista tehtiin, jollette ole vielä kuulleet.

Aika hieno kaupuki, vaikka itse maalasinkin.

Eli isolle pahville sommittelin rakennukset, jätin niille omat paikat ja maalasin tiet, puistot, yms. Lopuksi liimasin kuumaliimalla talot kiinni ja näin on pikkukaupunki valmis. On ollut kovassa käytössä, osa taloista on jouduttukin uudelleen liimaamaan, mutta mitäpäs siitä! 

Tämä vie vaan melkoisesti tilaa, että pienenä kysymysmerkkinä onkin, mitä tälle tehdään, kun kaupunki teema on ohi. Tilalle on hankittava liikennematto, kenties huutokauppaamme tämän täällä blogissa :D

Jätämme hetkeksi Aistiseikkailu- kirjan aikataulullisista syistä ja 3 viikkoa meillä onkin sitten vähän toisenlaisia teemoja.. Jännää taas, kun saa (joutuu) itse kaiken sunnittelemaan. Mutta vaihtelu virkistää, useimmiten. 

Tälläviikolla seikkailemme Viirun ja Pesosen kanssa. Teemaan sopiva elokuvakin pyörii tällähetkellä, aion ainakin oman muksun kanssa käydä katsomassa, se kun on oikeasti kokoperheen elokuva S-merkinnällään. 

Toinen juttu, minkä tässä vinkkaan on Fröbelin Palikoiden keikka Hatanpään koululla 26.10. klo 15. Me ainakin mennään!

Njoh, tässä vähän päivitystä, eiköhän saada pian lisää, kun päästään taas loman jälkeen normirytmiin ja saadaan aivotkin sieltä lomalta töihin.

Kissa Kippurahäntä

Tällä viikolla askarreltiin kissa-teemassa!

Koska tämänhetkisen teeman sadussa seikkailee musta kissa, joka muuten sai nimen Artturi Takku, täytyi meidän askarrella aiheeseen sopivaa sisustusta. 

Piirsin mallikissan, jonka jäljensin valkoisella kynällä mustalle kartongille. Kaikki leikkasivat itse omat kissansa ja saivat piirtää sille naaman. Isommille piirsin ruskeaan paperiin spiraalin, jota pitkin leikkasivat kissoillensa kippurahännät. Oli tarkkaa puuhaa ja hyvää harjoitusta taas saksilla. Pienille leikkasin hännät valmiiksi. Lopuksi kiinnitettiin hännät haaraniitillä kissaan ja kissat ikkunalle istuksimaan!

Innokkaimmat ovat piirtäneet ja leikelleet ja väritelleet enemmänkin kissoja. 

Pian saatte nähdä, mitä maitopurkeista ja muista paketeista onkaan taiottu. Ensiviikolla onkin syysloma ja mekin saamme tuuraajan, jotta voimme vuoronperään lomailla pari päivää per nokka. Ensiviikko on muutenkin vähän spessumpi, sillä aiomme rykästä silloin lokakuun uimalakeikat! Hädin tuskin olen selvinnyt edellisistä.. No ei vaan. Myös muuta vähän erilaisempaa on mahdollisesti luvassa, saas nähdä taas.

Hälytysajoneuvot ja villi polkupyörä

Kaupunki ja kissa- teeman musiikkia:

Laulaen:

- Autolla ajetaan varo-varovasti

- Bussilaulu

- B-I-N-G-O
- Faaraon kissa

Kuunnellen:

- Hälytysajoneuvot (Satu Sopanen & Umo) Upposi muuten lapsiin kuin häkä, vaikkei alkuun uskoisikaan.

- Liikennemerkkilaulu (Ti-Ti Nalle)

- Villi polkupyörä (Ammuu!: Traktori)
- Autumn Leaves

Lokakuunlaulusta tuo musikaalisempi teki uuden version, kun alkuperäinen ei miellyttänyt synkkyydessään.

"Piipaapuu, terve lokakuu. Myrsky repii lehdet puiden, kylmä hiipii läpi luiden, kaikki kastuu juu, onhan lokakuu!"

Vaikkei tämäkään kovin hilpeä ole.

Tällä viikolla olikin sitten varsin musiikillinen sisäliikuntakeikka:

Salissa juoksimme autoina Autolla ajetaan varo-varovasti tahtiin kuin myös Hälytysajoneuvoina ja busseina Bussilaulun tahtiin. Kissoja olimme Bingon ja Faaraon kissan siivittämänä. Kuljimme kissoina aitojen päällä ja ali. Ja sitten taas juostiin. Lopuksi rentouduimme taustamusiikkina soidessa Autumn Leaves.

Aistiseikkailu

Mainitsin aikaisemmin kirjan, jonka mukaan lähdimme hieman yllättäen rakentamaan vuoden teemoja. Lupasin myös avata ko. kirjaa tännekin hieman lähemmin, joten tässäpä tulee. 

Sanna Leena Saarinen: Aistiseikkailu, elämyksiä ja toimintaa koko vuodeksi.

"Millaiselta Sami Sitruunaperhosen siivet tuntuvat? Miltä Peikko Violetin soitin voisi kuulostaa? Entä miltä Tipi Tipun pomppiminen näyttää?

Tämän oppaan lähtökohtana on lapsen luova ja moniaistinen toiminta, joka tukee minuuden kehitystä. Kirjan monipuoliset tehtävät tukevat lapselle tärkeitä toimintatapoja: leikkiä, liikkumista, taiteellisia kokemuksia, itseilmaisua sekä kiinnostavien asioiden ja ilmiöiden tutkimista.

Tehtäväosuus koostuu kiehtovista saduista, joihin liittyy runsaasti liikunta-, musiikki- ja kädentaitovinkkejä. Väreihin ja käsitepareihin liittyvät sadut tehtäväideoineen on koottu vuodenkierron mukaan niin, että yhden sadun ympärillä riittää puuhaa kuukauden aikana toteutettavaksi. Aineisto on helposti muunneltavissa omien ideoittesi, saatavilla olevien materiaalien, lasten mielialojen ja aktiivisuustason mukaan."

www.facebook.com/aistiseikkailu

Kirja aloitetaan mukavalla infopläjäyksellä, jossa aiheena (karkeasti jaoteltuna) lapsen kasvun tukeminen, moniaistisuus, kielen kehitys, leikin merkityksestä, kehonkuva, musiikkikasvatus, hienomotoriikka ja varhaiskasvatuksesta noin yleensä. Aika hyvät pohjustukset kirjalle! Meikäläiselle hyvinkin avaava ja informatiivinen. Paljon ajateltavaa ja pohdittavaa lasten kanssa olemiseen kaiken kaikkiaan.

Sitten alkavatkin varsinaiset sadut teemoineen. Sadut ovat yksinkertaisia ja ne oppii ulkoa toiselta lukemalta, jonka jälkeen ne elävätkin sitten fiiliksen mukaan, joka kerronta kerralla.

Satuja elävöitetään pehmoleluilla, kuvilla, leluilla, liikkeellä ja musiikilla.

Sadun lisäksi luvussa on mukana teemaan sopivia kehonsoitin- ja liikuntavinkkejä, lauluvinkkejä, kädentaitovinkkejä, leikki- ja toimintavinkkejä. Vinkkiä vinkin perään, mikä onkin erinomaista, jos ei itsellä ideoita ei ole, niin tässäpä sitten valmiina! Ja vinkeissä on paljon soveltamisen varaa ja niistä on helppo lähteä kehittämään itselle sopivia juttuja. Musiikkivinkkien lisäksi kerrotaan, mistä levyltä ne löytää.

Kuten jo mainitsinkin aiemmin, teemat on jaettu värien mukaan niin, että ensin tulevat päävärit ja sitten välivärit. Jokaisen värin lisäksi teemaan kuuluu joku vastapari esim. iloinen vs. surullinen.

Innostuimme kirjan kattavuudesta ja ideoiden määrästä. Toisaalta pelkona oli, että teemat sitoisivat liikaa (joka on kyllä osoittautunut turhaksi, jokaista teemaahan saa soveltaa sellaiseksi, kuin haluaa, vaikka millä aasinsilloilla) ja se, mitä sitten seuraavana vuonna? Onko tämä vaan yhdeksi vuodeksi ja seuraavina on sitten keksittävä jotain ihan muuta, käykö aiheet tylsiksi? Tästä en niin tiedä, vaikka uskon, että sadut ainakin on vaihdettava toisiksi, on tältä pohjalta helppo lähteä jatkamaan. Vinkkejä on niin runsaasti, että riittää helposti seuraavallekin vuodelle. 

Semmoselta pohjalta me sitten lapsia tämä vuosi kasvatellaan :D

Teema: Kissa, musta, yllä >< alla, kaupunki

Mahtavaa maanantaita! Onpahan ollut varsinainen viikon aloitus niin lapsilla kuin osalla hoitajiakin.. Vaikka ilmassa leijuikin ehdotus ovien lukitsemisesta loppuviikoksi ja kipeäksi ilmoittautumisesta, ei anneta sen häiritä. 

Mut hei, alkaa uus teema! Tämänkertaisessa sadussa musta kissa (jolle keksimme nimen) seikkailee kaupungissa ja  kulkee kattojen yllä sekä aitojen ali. Pyysimme vanhempia toimittamaan jokaiselle lapselle pahvipakkauksen askarteluja varten, ylläriksi jää, mitä niistä saamme aikaan.. 

Aamupiirin alkulaulun vaihdoimme jo "Hyvää huomenta!" laulusta tähän:

Käsi oikea sanoo hyvää huomenta, hyvää hyvää huomenta.
Tässä vasen käsi toivoo päivää iloista, päivää päivää iloista.

(Toinen säkeistö, jonka otamme mukaan myöhemmin)

||:Nana naurella saa, lala laulella saa, sano tere tere terve vaan:||

Ja pian vaihdamme syyskuu- laulun lokakuu-lauluun! Siitä lisää myöhemmin.

Tällä viikolla jätämme urheilukentällä käymättä ja lähdemme sen sijaan pitkästä aikaa metsään ihmettelemään. 

Perhosia liikuntasalissa

Perjantaina liikuntasalissa oli viimeisen kerran teemana keltainen ja perhonen. 

Juoksimme leikissä keltaisten perhosen, kukan ja auringon luo ja jonot muodostuivat jo mainiosti!

Lensimme lintuina Siipilaulun tahdissa ja hyppelimme penkiltä patjoille perhosina. 

Harjoittelimme muitakin hyppyjä: Tasajalkahyppyä paikallaan ja viivan yli, yhdellä jalalla hyppyä ja takaperin hyppyä. 

Lopuksi luimme vielä viimeisen kerran sadun Sami Sitruunaperhosesta ja liikuimme sen mukana. Hyppelimme mm. kukasta kukkaan, laahustimme puiden alla, lensimme tuulen mukana ja lähetimme lentosuukkoja. 

Keikan jälkeen ruokapöydässä oli aivan hiljaista ja muona maistui.

Perhosia, perhosia

Edelleen jatkamme Sami Sitruunaperhosen matkassa ja tällä kertaa otimme soittimet mukaan. Lapsille jaettiin soittimet, joita heidän tuli vuorollaan, sadun edetessä soittaa. Oli tamburiini, rummut, ksylofoni, rytmimunat, marakassit ja triangeli. Jokaisen piti kuunnella tarkasti ja odottaa, koska oma soittovuoro tuli. Meni todella hienosti ja oli kyllä innokkaita soittajia!

Koristeltuja siipiä

Surkeiden kelien vuoksi olemme raaskineet lyhentää ulkoiluaikaa ja tehdä sisähommia. Tänään askarteluna tehtiinkiin... (rumpujen pärinää..) PERHOSIA! Jokainen sai valita mieluisen värisen softispalan, joka leikattiin perhosen muotoon. Siivet koristeltiin kimalteilla ja vartaloksi pujoteltiin piippurassia.

Valmis!

Pienet helmet tuntosarvien päihin ja rautalanka kiinnittämistä varten. Näistä tuli hienoja!

Keltainen

Flunssa on täällä riivannut meikäläistä, muksua ja tuota toistakin, joten jäänyt nämä merkinnät nyt vähän jälkeen, sorryt! Viimeviikko meni ihan puolikuntoisena, tämä viikko sitten koitetaan vielä parannella. Mutta asiaan!

Aloitimme uuden teeman vähän yllättäen, kun törmäsimme kirjaan nimeltä Aistiseikkailu (Sanna Leena Saarinen). Kirjasta itsestään lisää myöhemmin. Nyt kuitenkin uudesta teemasta ja sen tuomista puuhista.
   Kirjan teemat on jaettu väreittäin, mutta jokaiseen niistä sisältyy myös jokin vastapari, tälläkertaa iloinen vs. surullinen. Luemme kirjasta pienen sadun keltaisesta Sami Sitruunaperhosesta, tutustumme erilaisiin keltaisiin asioihin kuten aurinko ja syksyn lehdet. Myös kasvit ja hyönteiset pääsevät tutkinnan kohteiksi, varsinkin perhoset.
   Tavoitteena olisi käydä samaa satua läpi eritavoin, kuten liikkumalla ja laulamalla sekä mahdollisesti rakentaa yhdessä sadulle näyttämö. Yhtä "väriä" käymme läpi n. kolme viikkoa. 
   Viikon askarteluna maalasimme papereita keltaiseksi ja leikkasimme niistä auringon säteitä. Säteistä teimme ikkunoihin aurinkoja. 

   
Musiikkina on kuunneltu "Keltainen", "Siipilaulu" ja Fröbelin palikoiden "Perhonen".
   Isojen kanssa on puuhailtu erilaisia "tehtäviä" mm. yritetty erottaa kuvista kaksi samanlaista ja miettiä miksi juuri ne ovat samanlaiset ja toiset erilaisia. Pienten kanssa harjoitellaan hienomotoriikka, väritystä, värejä ja saksihommia. Kun sanoin, että sormeen ei saa leikata, yksi lapsista jatkoi: "Tai muuten meidän äiti suuttuu!"

Pienoisten hienoista harjoittelua

   Liikuntasalissa leikittiin "maa, meri, laiva" tyyliin leikkiä, johon olin askarrellut keltaisen kukan, perhosen ja auringon, joiden luokse piti juosta. Jumppasimme Fröbelin palikoiden "Matkailu avartaa" kappaleen tahdissa ja treenasimme jälleen kuperkeikkoja, eritavoin liikkumista ja taputtamista edessä ja takana.
   Tällähetkellä sää on niin synkkä ja märkä ja tuulinen, että ulos ei ole kiire, heh. Noh heippa hetkeks!
   


 

Aamupiiri

Päivittäinen aamupiiri on hetki keskittymiselle, oppimiselle ja rauhoittumiselle leikkien ja puuhien keskellä, ennen ulkoilua. Jokainen lapsi ottaa itsellensä tyynyn ja asettuu sille istumaan rinkiin. Aluksi lauletaan kuukausittain vaihtuva alkulaulu. Tässä kuussa se on seuraavanlainen:

Hyvää huomenta! Hyvää huomenta! Taas uusi päivä edessä meillä, hyvää huomenta! 

Nyt parin viikon jälkeen tämä kajahtaa todella reippaasti.

Seuraavaksi tutustumme tähän tauluun:

Lapsilta tiedustellaan monesko päivä on, mikä viikonpäivä on, mikä kuukausi ja minkälainen sää. Lapset saavat käydä laittamassa tauluun oikeat läpyskät.

Samalla lorutellaan viikonpäivät:

Maanantaina maiskutellaan,
Tiistaina taputellaan,
Keskiviikkona koputellaan,
Torstaina tömistellään,
Perjantaina päristellään,
Lauantaina levätään,
Sunnuntaina sihistään.

Sekä laulamme kuukausilaulun:

Pii paa puu
terve Syyskuu!
Omenat on vielä puissa
kohta maistuu lasten suissa.
Makeaksi suu,
onhan Syyskuu!

Lisäksi laulamme joitain teemaan sopivia lauluja ja myös lasten omia toiveita.Tällä viikolla mm. A ram samsam ja Leipuri Hiiva.

Lopuksi luetaan jokin kirja (ja mahdollisesti keskustellaan siitä) Nämä kirjat ovat myös lasten tutkittavissa, jos jokin jää vaivaamaan ja toisaalta, että joku tietty aihe tulisi tutummaksi.

Sellanen vartti yleensä!

Minun kuvani

Viimeviikon askarteluna on ollut oman kuvan tekeminen ja tutkiminen.

Otettiin aaltopahvia, (kyllä me muitakin materiaaleja käytetään..) ja lapsi kävi siihen makaamaan. Aikuinen piirsi lapsen ääriviivat paperiin. Kun lapset nousivat ylös, oli kommentit hyvin samanhenkisiä: "Minä olen tuon kokoinen!" "Se olen minä!" "Kattokaa miltä mää näytän!" Hienoa!

Isot lapset saivat leikata oman kuvansa (pitkäjänteisyyttä ja saksiharjottelua) Kommentteja sateli taas: "Minä menen jo jalassa!" "Mää lähdin just jalasta pois!"

Toisina päivinä tutkittiin tietokirjan avulla isompien kanssa, mitä ihmisen sisältä löytyy. Löytyi aivot, sydän, keuhkot, verisuonet ja luut. Näitä piirreltiin ja askarreltiin omiin henkilöihin, oikeisiin paikkoihin. Välillä käytiin peilistä katsomassa mm. minkä värinen suu on.

Luita ja sydän

Ruuansulatuselimistöä

Aivot ja verisuonia

Ja tässä lopputulos:

Henkilöitä