Uudet käytännöt

Kuten edellisessä tekstissä hehkutin, saimme liikunta-seminaarista paljon uusia ideoita ja intoa. Tässäpä joitain uusia käytäntöjämme:

-Säännöllinen ohjattu ulkopeli

-Ulkoleikkiä ilman leluja

-Numeroita ja laskuja metsäretkellä

-Siirtymät eri tavoin liikkuen

-Ulkoliikuntakortit

-Sisäliikunta-noppa odotus hetkiin

-Päivän piiriin venyttely/jumppa hetki

-Musiikkiliikunta 

Näillä pienillä asioilla olemme saaneet mielestämme aikaan jo suuren lisäyksen päivittäiseen liikuntaan ja oppimishetkiin.

Viimeviikolla alkanut perhepäivähoitajan ammattitutkinto antoi jo heti alkuun uusia eväitä ja ideoita päivittäiseen lasten kanssa olemiseen ja tekemiseen ja auttaa kiinnittämään enemmän huomiota itseeni kasvattajana. Innolla oppimaan uutta!

Tosin juurikin koulun ja yhden toisenkin projektin takia tämän blogin ylläpito saattaa takkuilla pahasti, mutta yritän kuitenkin edes silloin tällöin jotain raapustella.

Syksyn jatkoa!

Ilo kasvaa liikkuen

Heipsan jälleen, johan on taas hetki vierähtänyt edellisestä. Sattuneesta syystä ollut vähän härdelliä täällä, joten kaikki energia on mennyt ihan perusarjen pyörittämiseen! Nyt kuitenkin jotain uutta ja jännää sillä...

Olimme eräänä viikonloppuna Valon järjestämässä Ilo kasvaa liikkuen- laivaseminaarissa opiskelemassa uusia juttuja lasten liikuttamisesta ja saamassa hyviä ideoita. Reissu oli rentouttava ja erittäin innostava ja koska mukaan tarttui huikea määrä kaikkea käyttistä, jotka aiomme ottaa mukaan ihan perusarkeen, avaan niitä hieman tässä ja nyt. Tavoitteena siis saada lapset liikkumaan enemmän, koska liikunta vaikuttaa varhaislapsuudessa huikeasti kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen.

Meikäläinen kävi hakemassa oppia Sirkus-työpajasta ja Lukuja liikkuen, tavuja touhuten- työpajasta. Toinen kävi tutustumassa Metsäretken mahdollisuuksiin ja Seikkailuun.

Vaikka pieniä lapsia kasvatammekin, eivätkä luvut ja  tavut niinkään ole ajankohtaisia, sain hauskoja ideoita muunmuassa kirjaimiin tutustumiseen, joka onkin nyt ollut meillä tavoitteena/teemana. Myös ideoita rytmittämiseen ja tahdittamiseen eri keinoin on nyt takataskussa. Näistä innostuneena aionkin kannustaa lapsia taputtamaan rytmissä päivittäin ruokalorua lausuttaessa.

Sirkus-pajassa hankin itselleni addiktion jonglööraamiseen. Tästä kehittyi idea, jolla haluan rohkaista lapsia harjoittelemaan ja uskomaan itseensä näin: Aion harjoitella jonglööraamista säännöllisesti lasten nähden, jolloin he toivottavasti jossain vaiheessa kasvavat sisälle ajatukseen, että jotkin asiat vaativat paljon harjoittelua, eikä heti saa luovuttaa. Olen sitä mieltä, että lasten on hyvä nähdä, etteivät aikuisetkaan aina osaa kaikkea ja että aikuinenkin voi joskus epäonnistua. Mutta mikä tärkeintä, lapset näkevät sen, että ei kannata lannistua vaan yrittää uudelleen. Ehkä koska nyky-yhteiskunnassa halutaan (ja saadaan) kaikki heti ja helposti, näin tekemällä haluan kasvattaa lasten kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, mitä ahkeralla työllä voi saada. Jännä nähdä, mitä tästä tulee, ajatus on hyvä, enää puuttuu pallot..

Metsään meillä onkin jo hirveä hinku ja koska yöpakkaset toivottavasti vei hirvikärpäset, saatamme uskaltautua sinne takaisin retkeilemään. Ajatuksissa siintää myös kunnianhimoinen toive pidemmästäkin retkestä eväineen päivineen..

Syksyä!

Nyt joitain pikaisia poimintoja parin edellisen viikon puuhista!

Viimeviikolta sen verran, että aloitimme uuden teeman ja uimahallikeikat!

Uuteen teemaamme kuuluvat syksy, siili, sammakko, käärme ja S-kirjain. Tehtävinä esimerkiksi sienien ja marjojen tunnistamista ja yleistä luokittelua ja vertailua. Liikuntana edelleen hipat ja sen lisäksi yleisurheilua! 

Edellisellä viikolla harjoittelimme vielä K ja J kirjaimia mm. Tekemällä niitä muovailuvahasta ja ihan vain taas piirtämällä ja värittämällä. 

Uimahallireissut meni hienosti ja olivat meidän junioreiden ihka ensimmäiset sellaiset! Kyllä voi olla ylpeä näistä. 

Viimeviikolla pelattiin teemapeliä nimittäin Piikkisiiliä, jossa mm. vertaillaan pituuksia. Todella hyvää harjoitusta! Jatkamme sitä edelleen mahdollisuuksien mukaan. 

Aloitamme kumpainenkin nyt syksyllä suorittamaan perhepäivähoitajan ammattitutkintoa! Toinen lähinnä itsensä kehittämismielessä ja uusien ideoiden vuoksi, kun taas meikäläisen on pakko käydä se, jos tässä ammatissa aion jatkaa. Toivon saavani varmuutta omaan kasvatustyöhön ja tietysti uusia ajatuksia ja ideoita siihen liittyen. 

Tämän viikon aloitimmekin radikaalisti ilman ulkoleluja! Tällä haastamme lapset käyttämään enemmän mielikuvitustaan ja tulemaan lähemmäs luontoa käyttämällä leikeissään enemmän sieltä löytyviä asioita. Luin nimittäin kirjaa Iloa ja ihmettelyä - ympäristökasvatus varhaislapsuudessa, jossa oltiin kovin huolissaan lasten luontosuhteesta ja passivoivista leluista. 

Vaikka meillä ei tällaisia ongelmia olekaan, päätimme silti kokeilla miten lapset suhtautuvat (lyhyellä otannalla n. Puoli tuntia ja kolme lasta, niin ei mitään ongelmaa ja hyvin sujuu leikki ilmankin). En kuitenkaan halua vähätellä kirjoittajien huolta, joka varmasti on ihan aiheellinen varsinkin kaupunkipäiväkodeissa, joissa luontosuhteen muodostumisen tukeminen on varmasti haastavampaa kuin meillä täällä metsässä..

Tällaisilla meiningeillä eteenpäin! 

Hippaa!

Nyt kauden alussa on ulkoliikuntaamme kuulunut hippa, sen eri versioissa. Tähän saakka olemme leikkineet ihan tavallista hippaa ja halihippaa, jossa kiinni jäänyt pelastetaan halaamalla. Haasteina ovat olleet sääntöjen oppiminen ja noudattaminen, juokseminen, kiinni ottaminen ja leikin seuraaminen. Jatkamme tätä varmaan niin pitkään, että se alkaa tosissaan sujua. Koska lapset juoksevat pelin alusta loppuun aivan päättömästi ympyrää, ei pelin kesto ole 10min enempää, ainakaan kerrallaan. Ehkä voisi vielä vihjaista, ettei ehkä kannata juosta ihan kokoajan, ellei joku oikeasti ota kiinni. Tai hipalle, että ehkä kannattaa ottaa kiinni se seisoskeleva kaveri, jonka ohi juuri juoksit toisen kaverin perässä...

Metsäretket jätämme nyt siihen saakka, että yöpakkaset ovat vieneet hirvikärpäset mukanaan.

Tämän viikon askarteluna oli jänis kesä- ja talviasussaan. Tekniikka oli sama leikkaa, liimaa. Seuraavaksi onkin kehitettävä jotain muuta, leikkaaminen alkaa olla jo aika sujuvaa myös näillä kolme-vuotiailla. 

Kesäasu

Talviasu

Olemme edelleen harjoitelleet oman nimen kirjoittamista piirrustuksiin ja kynätöihin.

Jakson pitkänä kirjana olemme aamupiirissä lukeneet Sylvia Vanden Heeden Kettu ja Jänis, jossa hauskalla tavalla tutustutaan näiden kahden yhteiselämään, kommelluksiin ja yhteisiin sääntöihin.
Takakansi sanoo näin: "Eläinpariskunta Kettu ja Jänis elelee onkalossaan metsässä. He tykkäävät toisistaan, vaikkeivät olekaan kaikesta yhtä mieltä. Jäniksen mielestä Kettu on liian pulska, mutta Ketulle herkut maistuvat. Naapuripuun kolossa asustaa Pöllö, ystävällinen joskin hieman omalaatuinen tyyppi, joka saa yllättävän kumppanin.
   Lyhyissä, hauskasti polveilevissa luvuissa seurataan metsäneläinten askareita, pikkujuonitteluja, ruokailutottumuksia ja rakkaudentunnustuksia. Luonto elää ympärillä, vuodenaikojen vaihtuessa."

Tää niin sopii meidän tämänhetkiseen teemaan!  Tarina on niin hauska ja elävä! Voin suositella vähän vanhemmillekin!

Tänään meillä olikin teatteri esitys! Nimittäin pöytäteatteri. Tätä ideaa jatkamme myös pitkin kautta ja saamme tarinat toivottavasti hiottua mukaansa tempaaviksi ja viihdyttäviksi.

Tämänkertainen pätkä oli nimeltään  Kakkara. Kakkara karkasi Muorilta ja Vaarilta ja tapasi matkallaan monia metsän eläimiä. Kivaa vaihtelua ainaisille päiväsaduille (vaikkei niissäkään mitään vikaa ole)

Ilmat viilenee ja vettäkin sataa, muistetaan pitää varpaat kuivina ja lämpiminä niin voidaan säästyä pahimmilta lentsuilta.

Askartelu!

Ensimmäisen jakson askartelu (huom. kokonaista 1kpl) oli tällainen syksyinen puu: 

Pohja on vihreäksi maalattua styroksia, johon tehtiin puulle kolo.

Runko tehtiin paperihylsystä, johon levitettiin liimaa ja pyöriteltiin hiekassa.

Oksisto leikattiin kartongista ja siihen liimattiin sillkipaperista lehtiä tai omenoita.

Yläosa kiinnitettiin runkoon tehtyihin viiltoihin painamalla. 

Sellainen syksyn aloitusaskartelu. Pienimmille riitti pelkkä oksiston leikkaaminen ja paperitollojen rutistelu ja liimaus. Lapset tästä tykkäsivät kovin. 

Viikon puuhat

Niin ne helteet oli ja meni. Tällä viikolla onkin ollut kivat kuraleikit pitkästä aikaa. 

Aamupiirissä tällä viikolla: yhteiset säännöt, riitatilanteiden selvittelyä teoriassa ja hymyjen heittoa. Hymyjä heitetään piirissä niin, että ensin kukaan ei hymyile. Yhdellä osallistujalla on hernepussi. Hän alkaa hymyillä ja heittää hernepussin toiselle. Hernepussin saanut alkaa hymyillä. Näin jatketaan kunnes kaikki hymyilevät. 

Askarteluna oli tällä kertaa kaarnakettu. Pahvista leikattiin kettu, joka liimattiin kaarnalla oikean väriseksi. Lapset yllättivät iloisesti olemalla todella kärsivällisiä ja keskittyneitä. 

Kynätöinä väritimme ketun ja tutustuimme K-kirjaimeen. 

Maanantai olikin oikein erikoispäivä, sillä ensimmäistä kertaa hoitohistoriassani katsoimme televisiota, nimittäin Onneli ja Anneli- elokuvan. Viime jaksossa luimme kirjan Onnelin ja Annelin talo. 

Ulkoliikunnassa olemme harjoitelleet hippaa ja niin harjoittelemme jatkossakin. Teimme myös metsäretken ja iloisesti lapset löysivät syötäväksi mustikoita, vadelmia ja vähän raakoja puolukoita. Tunnistimme kasveja. 

Pitkästä aikaa kaivoimme myös soittimet esiin ja lapset ottivatkin ne innokkaina vastaan. 

Häijyherneitä ja lempeyslientä

Tavoitteita, onhan noita! Tämän vuoden yhtenä iiisona teemana ja tavoitteena on ristiriitatilanteiden ehkäisy ja ratkaiseminen sekä erilaisuuden sietäminen ja tunteiden tunnistaminen. Puhuisin siis sosiaalisista- ja vuorovaikutustaidoista. Kevyellä aiheella ollaan liikenteessä? Noh todellisuudessahan näitä opetellaan arjessa jatkuvasti ilman sen kummempaa yrittämistä. Aiomme kuitenkin kiinnittää näihin nyt erityistä huomiota ja pyrkiä keskustelemaan ja käymään tilanteita läpi ennaltaehkäisevästi. Siinä apuna käytämme tätä teosta: 

Takakannessa sanotaan muunmuassa näin: "Siellä missä on vuorovaikutusta, on aina myös ristiriitoja. Etenkin pienten lasten keskuudessa riitoja syntyy tämän tästä. Häijyherneitä ja lempeyslientä-teoksessa lapset pääsevät kehittämään taitojaan ristiriitojen ratkojina. Luovien ja toiminnallisten menetelmien avulla harjoitellaan niin pettymysten sietämistä kuin empatiataitojakin, jotta opittaisiin toimimaan riitatilanteessa rakentavasti. Lapset saavat toimintamalleja myös omien arjen haasteidensa ratkomiseen auttaessaan kehyskertomuksessa seikkailevia eläimiä selvittämään ristiriitojaan."

Tärkeää olisi, että lapset pääsevät käsittelemään tilanteita ulkopuolisen silmin esimerkiksi draaman tai nukkejen avulla. Haluaisimme, että lapsilla olisi teoriassa jo työkaluja pulmatilanteisiin ja pyrimme antamaan asianosaisille lapsille mahdollisuuden osallistua oikean tilanteen ratkaisemiseen sen sijaan, että annamme valmiit ratkaisut heti. 

Tavoitteena meillä on myös opettaa lapsia ilmaisemaan tunteita ja sanomaan ne ääneen sekä huomioimaan muiden tunteita. Ehkäpä näillä eväillä lapsilla on joskus tulevaisuudessa järkeviä tapoja ilmaista tunteitaan ja kenties jopa hallita niitä (myöhemmin). 

Kirja on pullollaan loistavia tehtäviä ja harjoitteita sekä kirjallisuutta, joita aiomme hyödyntää ja joita varmasti avaan täälläkin myöhemmin. 

Kuin jännää!

Syksyn alkua vai alkukesää?

Kelien puolesta varmaan jälkimmäistä. Mutta lomilta ollaan palailtu raikkaina ja levänneinä! Kerhot pyörähtivät käyntiin tänään ja reippaita isoja tyttöjä ja poikia lähti aamulla matkaan reput heiluen. Osa ensimmäistä kertaa ja osa jo tottuneina kävijöinä.

 Säät ovat hellineet ja viimeviikolla poikkesimmekin uimassa rannalla pariinkin kertaan. Mukavaa oli ja hyvin meni! Tämän viikon ulkoilut pyhitämme metsäretkille, sillä tämän vuoden The Teema on metsä ja sen eläimet! Viime vuoden tavoitteena oli opetella värejä, tänävuonna kirjaimet! Katsotaan miten käy, värejä kun loman jälkeen kyselin niin ei siinä paljoa tarvinnut tuuletella :p Että niin hyvin sitten.. Noh tottakai jatkamme niidenkin parissa. 

Aistiseikkailu-kirjasta tällekin vuodelle otetaan mukaan eri aistien stimulointia ja esimerkiksi liikuntasatuja. 

Koska ryhmämme on taas hieman uusiutunut on tämä ensimmäinen jakso pyhitetty tutustumiselle, ryhmäytymiselle, hyville tavoille ja yleiseen homman kasaamiseen loman jäljiltä. Meillä on uusi ruokaloru ja teemalaulu joista myöhemmin lisää. 

Koitan saada tämänkin homman taas pyörimään kunhan arki asettuu raiteilleen. Hyvää syksyn odotusta kaikille, mutta nautitaan vielä näistä lämmöistä!

Viikon rutistukset

Sirkus teema huipentui vanhemmille järjestettyyn sirkusesitykseen, jonka jälkeen tarjoiltiin kahvia ja herkkuja samassa hengessä. 

Aloitimme esityksen laulamalla Sirkusparaati-kirjasta nimikkolaulun. 

Sitten tulivat esitykset: keinutemput, kuperkeikat, tanssiesitys, kiikkuspektaakkeli, trapetsitaiteilua ja hyppyjä ja taikatemppuja. Lahjakkuuksia siis laidasta laitaan! Jokainen esitys ansaitsi raikuvat aplodit ja kannustukset. Ilta oli varsin onnistunut vielä, kun sääkin suosi meitä, mitä parhaimmalla tavalla! 

Kiitos kaikille osallistuneille!

Tiistaina rykästiin jo lähes perinteeksi muodostunut kesän Löytöretki. Aamulla pakkauduimme eväiden, saappaiden, sadetakkien, hyttysmyrkkyjen sun muiden rojujen kanssa autoihin ja hurautimme Kirjastoon kuuntelemaan satutätiä, joka kuvitti satunsa hauskoilla piirroksilla. 

Seuraavaksi siirryimme kesäteatterin lavasteisiin syömään lounasta, josta jo pian lähdimme kävelemään kohti pikkuauto-askartelua. Askartelujen jälkeen ehdimme hieman huokaista ja leikkiä vapaasti ( ja selittää sataan kertaan että tänään emme aja polkuautoilla, vaan tulette vanhempien kanssa sitten toiste vink vink) 

Vielä oli ohjelmassa leikkiautojen katsastus, jonka jälkeen välipala syötiin ulkona onnistuneesti. 

Päästyämme teatterille taivas repesi ja saimme hetken aikaa vettä niskaamme mutta onneksi olimme kohta teatterin katsomon suojissa. 

Lapset jaksoivat oikein kiitettävästi katsoa näytöksen vaikka eka puoliaika satoikin niin ettei mitään kamalasti kuulunut..

Kotimatkalla oli väsyä porukkaa ja varmasti illallakin! 

Loppuviikolla tuskin tapahtuu mitään ihmeellistä, takki on tyhjä ja lomaa odotellessa! Palaan astialle varmaan vasta elokuulta, kun saadaan taas porukka kasaan ja aloitellaan uusi kausi!

Kesää kaikille!

Värisirkus

Olemme tämän vuoden aikana käyneet läpi Aistiseikkailu-kirjan mukana pää- ja välivärit. Kirja huipentuu sirkus-teemaan kooten kaikki värit iloisesti yhteen. 

Otimme Aistiseikkailu-kirjan lorut ja Niina Bellin Sirkusparaati-kirjan lauluineen ja aloimme tutustua värikkääseen sirkukseen. 

Olemme perehtyneet sirkuksen henkilöihin ja esiintyjiin, kuten pelleihin, jonglööreihin, erilaisiin eläimiin, nuorallatanssijaan, orkesteriin ja kapellimestariin. 

Viime jakson vahvan fyysisen suorittamisen ja jännityksen vastapainoksi, olemme nyt ottaneet enemmän kynätöitä, harjoituksia ja värityksiä. 

Marssimme elefanttimarssin tahtiin ja söimme pelleäiti Pelleriinan räiskäleitä. 

Nuoralle emme sentään lapsia laittaneet, mutta pehmolelut siellä kevyesti hypähtelivät. Pellelle koitimme laittaa nenän silmät sidottuina.

Sirkusparaati-kirjan tarina on yksinkertainen ja sopivan lyhyissä pätkissä, jotta lapset jaksavat kuunnella. Hauskat laulut ovat kuitenkin pääosassa. Ne ovat hassuja sovituksia tutuista kansanlauluista. 

Pelastamme Poppamiehen!

Viimeviikolla intiaaniteemamme huipentui uskaliaaseen pelastusretkeen vihollisheimon leiriin. Otimme keihäät, päähineet ja onnenkorut ja lähdimme pelastamaan arvokasta poppamiestämme. 

Lähestyessämme leiriä kuulimme sieltä intiaanihuutoa, mutta kun meidän joukkio ulvaisi takaisin, oli vihollisheimo lähtenyt kiireenvilkkaa lipettiin! Juoksimme perille ja hiivimme hiljaa kotaa kohti. Kurkistimme varovasti ovesta ja sieltä löytyi vanha poppamiehemme köysissä! Hän oli aivan väsynyt ja heikko. Avasimme köydet ja päästimme hänet vapaaksi. 

Kun olimme istuneet ja hengähtäneet, kerroimme poppamiehelle mitä kaikkia tehtäviä meidän oli täytynyt suorittaa. Poppamies kehui meitä hurjan rohkeiksi ja kastoi meidät pienten juhlallisuuksien saattelemana oikean intiaaniheimon jäseniksi! 

Suolta löytämämme sauva kuului poppamiehellemme ja sen saatuaan hän opetti meille aurinkotanssin, jota varmasti tanssimme aina kun kesällä uhkaa vesisade. 

Söimme kodassa makkarat ja leivät ja samalla kuulimme lisää vihollisheimosta, joka oli kuulemma likainen ja haiseva pelkurilauma! 

Lopulta poppamies tunsi saaneensa voimansa takaisin ja oli valmis kotia kohti. Hyvästelimme hänet haikeana. 

Valitettavasti poppamiehemme mahtoi olla hieman vielä sekaisin kaikesta tapahtuneesta ja olikin opettanut meille vahingossa sadetanssin, koska heti lähtönsä jälkeen taivas repesi ja kotiin päästyämme olimme kohtuullisen märkiä! Noh, vahinkoja sattuu.. 

Intiaaniteemamme oli menestys ja lapset valtavan innokkaita. 

Kiitokset poppamiehelle, 13v paikalliselle pikkuteatterilaiselle upeasta esiintymisestä ja elämyksestä sekä heittäytymisestä!  

Myrkyllinen suo

Viimeviikolla teimme intiaanikeihäät ja puhkoimme niillä ilmapalloja, joiden sisältä löytyi taas yksi palanen kuvasta!

Olimme saaneet viestin, jossa meitä kehoitettiin menemään metsään. Laitoimme päähineet päähän, onnenkorut kaulaan ja lähdimme urhealla mielellä metsään. Polun varrelta löysimme jo tutuiksi tulleita merkkejä, joita lähdimme seuraamaan syvemmälle metsään. Saavuimme suolle ja merkit johtivat sen poikki toiselle puolelle! Suo oli aika pelottava, koska sinnehän saattoi vaikka upota, mutta yli oli päästävä. Tehtävä vaati nokkeluutta ja keksimme, että käytämme puita apunamme, päästäksemme suon yli uppoamatta. Käytimme jo valmiiksi kaatuneita puita, jotka olivat vaarallisen liukkaita ja metsästä löytyneitä laudanpätkiä, jotka saattoivat tosin lahota jalkojen alta minä hetkenä hyvänsä! Suon toisella puolella oli vielä oja, jossa oli vettä, mutta senkin yli pääsimme toisiamme auttaen.

Merkit johtivat kummallisen, koristellun kepin luo. Keppi oli selkeästi intiaanikeppi, mutta kenelle se kuului? Koska hyttyset häiritsivät meitä hurjasti, lähdimme varovasti takaisin. Perillä keksimme, että keppi saattaisi olla kadonneen poppamiehen! Siihen oli myös kiedottuna viimeinen kuvan pala. Nyt pääsisimme selvittämään, missä poppamies on ja kysymään, onko keppi kenties hänen.

Jännitys tiivistyy...

Susi joka tykkäsi vastaleivotusta pullasta

Noniin, unohdin ihan tyystin kertoa meidän teatterireissusta! 

Aamulla lähdimme melkoisen porukan kanssa liikenteeseen. Kerrankin ajoissa! Meillä oli varattuna paikat kahdelta ekalta riviltä, joilta pääsi mukavasti osallistumaan esitykseen ja mukaan tunnelmaan.

 Lapset olivat iältään 1-6v ja kaikki jaksoivat hyvin katsoa ja innostua näytelmästä! Ennen väliaikaa Susi jutteli lapsille ja tauolle lähtiessä jäi mukava kutina odottamaan, jolloin takaisin istumaan "joutuminen" ei ollut yhtään niin kamalaa. Toinen puoliaika olikin sitten vauhdikkaampi, joka sekin puolestaan piti pikkuyleisön tyytyväisenä. 

Näytelmän pituus oli hyvä ja näytösaikakin meille suht sopiva, vaikka osa nukahtikin autoon..

Plussaa myös siitä, ettei mukana ollut kovia ääniä!

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu taas! Eikä yhtäkään lasta hukattu, ainakaan kokonaan..

Käärmetähystys

Aurinkoisena perjantaina pistimme onnenkorut kaulaan ja pian kuulimmekin rummutusta teltasta. Heimopäällikkö pyysi apuamme, koska vihollisheimo oli päästänyt metsään myrkkykäärmeitä. Hän toivoi, että pyydystäisimme käärmeet pois. 

Vaikka vähän jännitti, lähdimme seuraamaan löytämiämme merkkejä. Merkit johtivat meidät käärmeiden luo. Mutta ne ovelat olivatkin hyvässä piilossa! Näkyvissä oli vain kaksi pinkkiä käärmettä, joista heimopäälikkö oli meitä varoittanut, että ne ovat niin vaarallisia, ettei niiden lähelle saa mennä. Sovimme, että jos pinkit käärmeet liikkuvat, varoitamme muita perinteisellä intiaanihuudolla. Rohkeasti etsimme violetteja käärmeitä ja hyppäsimme aina kiven tai kannon päälle turvaan, kun intiaanihuuto kajahti. Kun joku löysi violetin käärmeen, oli se kepin avulla tuotava ämpäriin VAROVASTI! 

Kun kaikki käärmeet oli kerätty, olimme jo lähdössä takaisin kotiin, kun kannonkolosta löytyi uusi kuvan palanen! Poppamiehen olinpaikka on pian selvillä...

Salaisia intiaanitehtäviä

Viimeviikon intiaanipuuhina suoritimme tehtäviä, joita soturitoverit olivat meille jättäneet. Tehtävät suoritettuamme löysimme salaperäisiä kuvia, joiden merkitystä jäimme selvittämään..

Tietenkään ei voi Intiaanisoturi ruveta mihinkään ilman intiaanipäähinettä. Siksipä askartelimme sellaiset! Leveään kuminauhapantaan liimasimme kankaanpalasia ja sulkia. 

Note to self, panta pienenee kun sitä liimaa..

Ensimmäinen tehtävä oli sulilla koristeltu puu, jonka yläoksalla roikkui jokin viesti. Jokainen pikkuinen kiipesi oksille ja pyydysti itselleen sulan. Viimeinen, suurin soturi, kiipesi korkeimmalle hakemaan viestin, jossa olikin ensimmäinen kuvan pala. 

Askartelimme myös onnenkorut, joiden toivomme auttavan meitä Poppamiehen löytämisessä. 

Toinen tehtävä alkoi taas kirjeellä, jonka soturit olivat meille toimittaneet.

Haw,

Metsänpesän väki! Kiitos ensimmäisen tehtävän selvittämisestä, kuulimme kuinka urheasti kiipesitte puuhun.

Poppamiehemme oli ennen katoamistaan keittänyt heimomme perinteistä voimajuomaa. Sitä oli jäänyt vielä pieni annos ja olemme piilottaneet sitä teille metsään. Etsikää ja juokaa se, niin saatte lisää voimia tulevien tehtävien suorittamiseen. 

Me jatkamme vaarallista matkaamme etsien viisasta poppamiestämme.

Urheutta teille toivottaen,

Ystävänne soturit.

Taas inkkaripäähineet päähän ja metsään! Löysimme juomat, mutta harmiksemme huomasimme, että ne ovat hämähäkin myrkkyverkon takana. Jokaisen oli päästävä verkon läpi sitä koskettamatta ja hörpättävä juoma. Jokainen tunsi itsensä huomattavasti voimakkaammaksi ja urheammaksi. Juomien alta paljastui myös uusi kuva! 

Intiaaniseikkailu alkaa!

Eräänä päivänä alkoi ulkoa kuulua outoa rummutusta. Talon taakse oli ilmestynyt intiaaniteltta, josta rummutus kuului.

Ahtuduimme sisälle lukemaan kirjeen, joka löytyi teltan sisältä.

Päätimme auttaa intiaaniheimoa heidän ahdingossaan. Intoa puhkuen opettelimme Intiaanilaulun, piirsimme sotamaalaukset ja lähdimme metsästämään kadonneita intiaaninimiä. Kun Puliseva Puhveli, Karvainen Käärme, Naurava Naakka, Pullea Pesukarhu ja muut soturit olivat löytäneet nimensä, olimme askeleen lähempänä tulevia tehtäviä, joiden avulla selvittäisimme kaapatun Poppamiehen olinpaikan. 

Äiti on armain päällä maan..

Tällä viikolla on puheena ollut Äiti. 

Mitä äiti tekee? 

-Auttaa

-Suuttuu

-Siivoaa

-Menee lasten kanssa junaradan yli

-Pyytää tiskaamaan

Siinähän ne oleellisimmat.

Äideille tehtiin lahjat, mutta enhän mä voi niistä kuvaa vielä laittaa, ettei mene yllätys pilalle. Lisään ensiviikolla jos muistan. 

Olemme lukeneet jälleen kirjoja. "Äiti ihana" ja "Äiti kuuluu minulle" ja "Kun äiti karkasi" aivan ihania, saa itselleenkin taas pohdittavaa omaan äitiyteen. 

Laulamme Laulu äidille. Toivotaan että lapset muistaa sen vielä sunnuntaina.

Extreme lastenhoitoa

Haluatteko tietää, millaista on hoitaa lapsia ilman keittiötä? Kun jouduimme evakkoon lastenhuoneeseen ja ruuan ainoa lämmitysmuoto on mikro ja ulkogrilli? Kun jääkaappi on olohuoneessa? Kun tiskataan käsin 10 hengen tiskit? 

Se on extreme lastenhoitoa! 

No mutta, nyt on uusi hieno keittiö ja ruuanlaitto on kivaa ja helppoa! Kyllä sitä osaa taas arvostaa tiskikonetta ihan eri tavalla, kun on tällaisen porukan kanssa ollut 4 päivää ilman sitä. 

Meillä onkin ensiviikolla edessä uusi, jännittävä teema! Siitä lisää myöhemmin, tämä viikko mennään äitienpäivä hommissa!

Kaikki on vinksin, vonksin!

Tämä viikko alkoi uudella teemalla! Tämänkertaisen "väliteeman" (väriteemojen välissä haha..) päähenkilönä seikkailee, kukas muukaan, kuin itse Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu! Tämä onkin ollut erityisen hauskaa suunniteltavaa myös meille hoitajille, koska näin kevään tullen mahdollisuuksia ja ideoita tuntuu olevan taas paljon enemmän, kuin talven pimeinä aikoina. Tähän teemaan ujutamme myös lähestyvän Vapun. Liikunnallisina harjoitteina meillä on kiipeily, roikkuminen ja heiluminen.

Pohjana suunnittelulle pidämme kirjaa Peppi Pitkätossun tarina, josta meiltä löytyykin hyvinluettu painos vuodelta 1991. Kirja on yhteislaitos kirjoista: Peppi Pitkätossu (1946), Peppi aikoo merille (1947) ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä (1949) ja minusta se ainoa oikea Peppi-kirja. Kuvitus on tietenkin Ingrid Vang-Nymanin.

Maanantain aloitimme lukemalla ensimmäisen luvun, jossa Peppi muuttaa Huvikumpuun. Tästä innostuneena lapset pääsivät askartelemaan omat Huvikumpunsa ihan leikkaa-liimaa meiningillä erivärisistä kartonginpaloista. Tästä kuvamateriaalia myöhemmin.

Tiistaina luimme, kuinka Peppi oli hippasilla poliisien kanssa. Tästä inspiroituneena juoksimme (viimeisellä) sisäliikunta kerralla Rosvoa ja Poliisia.

Keskiviikkona sattui somasti, että yksi lapsi juhli syntymäpäiviään, joten otimme käsittelyyn luvun: Peppi viettää syntymäpäivää.

Torstaina luimme siitä, kuinka Peppi toimii nuuskijana ja joutuu tappeluun. Luettuamme sadun, ryntäsimme metsään nuuskimaan ja  etsimään aarteita, joita löytyikin ämpärillinen! Iltapäivällä leivoimme pipareita ja söimme niitä välipalalla kaakaon kera ja katselimme, kun ulkona roimi räntää.

Perjantaina Peppi kiipesi puuhun. Olimme torstaina valjastaneet miesvoimat käyttöön ja perjantaina meille olikin pihalle kaadettu uusi kiipeilypuu!

Ensiviikolla olemme tiistaina Varhaiskasvatusmessuilla oppimassa uutta, mutta muuten pysymme edelleen Pepin matkassa, kun Peppi saa kirjeen, keksii pönkin, järjestää huviretken ja kohtaa varkaita! Sulaheisulahopsansaa!

Sisäliikunnan iloa

Pian alkaa pihat olla kuivina! Kohta päästään taas harrastamaan enemmän liikuntaa ulkona. Suunnitteilla on jos vaikka mitä! Nyt kuitenkin vielä vilkaisu tämän teeman sisäliikuntaan. 

Meillähän on siis aiheena ollut erilaiset hypyt ja maatila. Näin olemme niitä harjoittaneet:

• Leikki "Mitä sinä osaat tehdä?", jossa lapset kysyvät aikuiselta em. Kysymyksen  jolloin aikuinen näyttää jonkin hypyn tai tavan hyppiä (X-Hyppy, takaperin, ympäri, sivulle, yhdellä jalalla jne.) ja lapset tekevät perässä.

• Esterata, jossa lapset hyppivät renkaiden, vanteiden yms. yli.

• Kotipesä leikki, jossa tilan eri kohtiin merkitään paikkoja esim. Vanteilla. Yksi vanne on navetta, yksi sikala, toinen kanala jne. Siirrymme porukalla aina uuteen pesään eritavoin liikkumalla, vaikka ryömimällä tai laukkaamalla. Ainakin lapset ovat oppineet, missä eri maatilan eläimet asuvat.

• Vitsivatsa-loru: Vitsi vatsassa valitti, kuje kutreja kutitti, jekku jalkoja jomotti, hupi hieroi hartioita. Aina, kun joku jekuttaa, jalkapohjia KUTITTAA (hyppimistä, toisen jalkojen kutittamista, jotain) Nämä lorut ovat aina yhtä riemukkaita.

Lisää tipuaskarteluja

Yhtenä teeman askarteluna tehtiin kertislautasista tällaiset nokkivat kanat.

Lautanen maalattiin oranssilla ja taitettiin kahtia. 

Pyrstöksi liimattiin silkkipaperisuikaleita. Nokka tehtiin kartongista, kuin myös helttakin.

 Siiviksi liimattiin höyheniä. 

Kana "nokkii", kun sen laittaa keikkumaan.

Tipu askartelut

Kuten sanottu, tähän teemaan löytyy hurjasti erilaisia askarteluja. Pajunvitsat jätimme suosiolla tänä vuonna väliin juurikin tästä syystä. 

Aistiseikkailu-kirjassa oli hauska kanasoitin-askartelu, jonka toteutimme:

•Pohjana käytimme vanhoja rahka ja jogurtti purkkeja

•Purkki päälystetään silkkipaperista revityillä palasilla liimaamalla. Ohensimme liimaa vedellä.

•Nokka tehtiin leikkaamalla kartongista salmiakkikuvio ja liimattiin kiinni.

•Pyrstö tehtiin nitomalla höyhenet kiinni purkin reunaan

•Liimattiin valmiit silmät

•Purkin pohjaan tehtiin pieni reikä, josta pujotettiin kalastajanlankaa. Sisäpuolelle tehtiin solmu ja toiseen päähän lenkki.

•Kun narusta nykii, purkki kotkottaa. Oikeasti! Vaikka joku saattoikin olla hieman skeptinen..

Piirsimme myös pulleita tipuja hyvin simppelillä ohjeella. Nämä muistuttavat etäisesti eräitä vihaisia lintuja.

Loppukevennykseksi meidän erään päivän pikku välipalat.

Kesän ekat mansikat!

Oranssi tipu kana

Nyt ois lomat lusittu ja uutta teemaa aloiteltiin (jo viime viikolla...) Tämä massiivinen neljän viikon jakso on pyhitetty teemalle: oranssi, tipu, maatila ja pääsiäinen. Massiivisen tästä jaksosta tekee, teeman laajuuden lisäksi, myös kaikki se materiaali, jota tähän aiheeseen löytyy aivan huikea määrä. Siksi koitankin saada tehtyä omat postaukset niin kirjoille, musiikille, askarteluille kuin tähän teemaan liittyvistä tavoitteista ja puuhista. 

Uimahallissa taas käyty. Ei raportoitavaa, moitteettomasti käyttäytyvää porukkaa.

Sormia ja numeroita

Tällä viikolla oli taas hieman käynnistymisvaikeuksia, kun maanantain podin vatsatautia. Onneksi toinen palasi lomilta puhtia täynnä(?) 

Violettia väriä ollaan jatkettu askarteluissa. Teimme tällaisia "lumisade" purkkeja. 

Kuvien laatu ei taas päätä huimaa, mutta eiköhän ajatuksesta saa kiinni, eli: lasipurkkeja koristeltiin tavallisella askartelumaalilla. Purkkiin kaadettiin vettä, askartelukimalletta, glyserolia 2rkl ja tippa fairya. Kansi teipataan ja koristellaan tiiviisti kiinni (ei kuvissa). 

Sormijuttuja on harjoiteltu laulujen ja leikkien varjolla. Pikkuhiljaa alkaa tulla sormien nimet tutuksi ja harjoitellaan niiden nostamista ja liikuttamista. 

Isommat ovat hiljaisina hetkinä harjoitelleet numeroita ja numeroiden kirjoittamista. Ollaan piirretty paperille useita numeroita ja lapsi piirtää niiden päälle tussilla, jolloin muoto ja toteuttaminen hahmottuu pikkuhiljaa. Myöhemmin siirrymme jäljentämään numeroita mallista. 

Pienemmillä oli tällaisia näppäryysharjoituksia: 

Että semmosta. Vielä muutama tunti ja sitten lomalle lomps! Ensviikko jääkin raportoimatta, tarkoitus olisi lomailemattomien puuhailla samat jutut kuin me viimeviikolla. Viikonloppuja!

Violetti lohikäärme

Uutta teemaa pukkaa! Nimittäin violettia ja lohikäärmettä. Aistiseikkailu-kirjan mukaan violetissa seikkailisi peikko, mutta kun meillä oli sitä menninkäisteemaa jo loppukesästä, niin heitettiin hattuun muutamia vaihtoehtoja ja lohikäärmeeseen päädyttiin. Jakson tavoitteena on myös sorminäppäryyden kehittäminen pelien ja askartelujen avulla.

Lohikäärme lauluja ei löydetty monia mutta ne kaksi sitäkin pidempiä eli tietysti Lounatuulenlaulu ja Lohikäärme Puff. Näitä opetellaankin varmaan useampi viikko, katsotaan kuka kyllästyy ensimmäisenä..

Lohikäärme askarteluista tuli meikäläiselle  ensimmäisenä mieleen tietysti naamari ja sehän sitten tehtiinkin tällä viikolla lomailemattomien kanssa (terkut lomailijoille) 

Ensin askartelin muotin jonka mukaan olisi helppo piirrellä naamarinpohjia. 

Naaman ja korvat laitoin erikseen, kun ei yhdelle paperille sopineet.

Sitten jäljensin näitä violetille paperille. 

Lapset pistelivät silmäaukot neulalla ympäri ja kulmakarvat ja sieraimet väritettiin mustalla. Silkkipaperista revittiin suomuja. Korvat leikattiin kartongista ja liimattiin kiinni. 

Note to self: kannattaa nitoa kuminauha kiinni naamariin. 

Ihan hauskat tuli ja lapset oli innoissaan! 

Laskiaisviikko!

Tällä viikolla ollaan tottakai menty laskiaismeiningeissä. Tiistaina oli perinteiset pulkkailut, hernari ja pullat. Askarreltiin mäenlaskijat ja ihan vaan kartongista (liukkaasta) leikkaamalla sukset, jotka liimattiin laskijan jalkoihin. Kuvamateriaalia ei nyt ole, kun olen itse sohvan pohjalla potemassa tämän talven ennätyksellistä, kuudetta flunssaa! Wuhuu! Ja toisekseen, opettelen vasta käyttämään uutta puhelinta, joten jos täällä näkyy jotain kummallista, niin ette ihmettele.

Luistinrata on kokenut kovan kohtalon näillä keleillä, joten ollaan jätetty luistimet lepoon.

Hiihtämään ollaan päästy, vaikkakin yksi pellolle suistunut auto olikin hieman latua sotkenut. Lapsille kuitenkin lisämotivaattoria hiihtämiseen kun sivakoivat katsomaan, miksi auto on keskellä peltoa.

Ensiviikolla jatkuukin taas väriteemat mutta siitä toivottavasti lisää sitten! Toinen on hiihtolomailemassa ja minä yksin vajaalla porukalla. Voikin olla ihan mielenkiintoinen viikko tiedossa.

Seitsemäs viikko

Ohhoh, kylläpäs aika kiitää! Nyt on jo tämän vuoden seitsemäs viikko ja kovaa vauhtia lähestyvät myös hiihtolomat! Sitä ennen kuitenkin vielä uutta teemaa.

Lumiukot ja valkoinen on taputeltu. Toivottavasti jokainen lapsi tunnistaa nyt valkoisen värin, sillon olisi tavoitteeseen päästy.

Muotoja harjoiteltiin myös, joskohan suurinosa tunnistaisi nyt kolmion, ympyrän, neliön ja suorakaiteen. Näistä muuten tehtiin sellainen askartelu, että jokainen lapsi leikkasi itselleen erivärisiä muotoja kartongista, joilla sitten pelataan erilaisia pelejä.
Esimerkiksi: Lapset ovat ringissä ja aikuinen pyytää asettamaan pöydälle vaikka neliön. Lapset tekevät parhaansa mukaan. Kun muodot oli hallussa, siirryttiin vähän vaikeampaan, eli pyydettiinkin asettamaan vaikka keltainen kolmio jne.

Lumiukkoaskartelut muuten palautettiin ennenkuin ehdin (muistin) niistä ottaa kuvia.

Tämän viikon teema onkin sitten ystävyys ja ystävänpäivä! Kaikki on niin ihanaa ja vaaleanpunaisia sydämiä. Aamupiirissä jutellaan ystävistä ja ystävyydestä. Ystävänpäiväkortti-paja on pystyssä. Jokainen tekee kortin jollekin toiselle hoitolapselle, ne laitetaan postilaatikkoon ja jaetaan sitten myöhemmin viikolla. Tässä kortteja, joita tuskartelin muksuille malliksi ja inspiraatioksi.




Omille ystävilleni aion puuhailla tällaisia pikku muiskuja:

Tämä oli vasta ensimmäinen versio, katsotaan miksi jalostuu..

Huomiseksi on käsketty ottaa omat pulkat mukaan, lähdetään pulkkamäkeen! Keskiviikkona taas luistellaan ja torstaina hiihdetään!

Ainiin ja käytiin katsomassa se teatteri! Tampereen työviksen Valkoinen. Loistava ensimmäiseksi näytelmäksi lapsille. Isommille ehkä vähän liian hidastempoinen, mutta yhtäkaikki hyvin viihdyttävä. Sopii myös kuulovammaisille, koska kaikki puhe myös viitotaan.

Tarina oli oikein suloinen ja näyttelijät erinomaisia. Lopuksi, kun alkoi lapsilla jo keskittyminen herpaantua, otettiin heidät näyttelijöiden toimesta mukaan hauskalla tavalla. Kesto n. 45min.

Meidän muksut käyttäytyi esimerkillisesti ja kaikki siirtymiset sujuivat ongelmitta. Kotimatkalla oli kyllä kuskilla homma pitää lapset hereillä lounaalle saakka. Ihan väkisin meinasi uni tulla! Kotona äkkiä ruoka nassuun ja untenmaille. Hyvä reissu, onneks tehtiin!

Tässä vielä kuvaa viikon teemaleivoksista. Ei muuta, kun olkaapahan ystävällisiä ja hyvää ystävänpäivää!

P.s. Loppukevennyksenä tiitiäiset matkalla luistelemaan